Aamulla elämäni tuntui liian helpolta. Onneksi löin pääni kaapinoveen, nyt voin huolestua aivoverenvuodosta.
(oikeasti iskut päähän pelottavat minua todella paljon, kiitos erään ystävän aivovammautuneen siskon. Pienikin kipu vaikuttaa huolestuttavalta merkiltä).
Juttelin hississä kiinalaisen naisen kanssa (olimme selvittäneet yhdessä kriisiä pesutuvassa), hän kysyi onko minunkin asuntoni täynnä mustaa pölyä. Onhan se. Moottoritien vieressä asumisessa on huonot puolensa.
Tekstit
7 kommenttia:
Sama pelko täällä. Iskin viime viikolla pääni keittiön kaappiin täysiä noustessani kumarasta asennosta ylös. Sai siinä vähän panikoida, koska kipu oli niin suuri. Onneksi ei sen kummempaa kuitenkaan tullut. Niin, ja mun asunto on kanssa täynnä mustaa pölyä (asun myös vilkkaan ajotien vieressä). Äitini aina syyttää, että olen epäsiisti ihminen ja siksi huushollini on täynnä sitä pölyä. On turha selitellä, että ei se ole mun syy ;P..
Noin kävi minullekin, laitoin jotain roskiin ja olin unohtanut että sen yläpuolella olevan kuivauskaapin ovi oli auki ja kun nousin iskin pääni täysillä siihen. Onneksi nyt ei satu mutta pää tuntuu kyllä vähän aralta. Yritän sanoa itselleni että se on ihan normaalia, käsikin tuntuisi aralta samassa tilanteessa.
Minä olen kyllä aika epäsiisti ihminen, se pölykään ei niin kauheasti haittaa (suurimmaksi osaksi se on ikkunalaudalla jonka edessä on niin paljon huonekaluja että siellä tulee harvemmin käytyä). Äitini valittaa minulle enemmän tiskaamisesta, hän käy täällä niin harvoin ettei pölyisyys niin haittaa (ja kyllä minä pyyhin pölyt aika usein, tai ainakin joka toinen viikko :))
Jee, liityn kerhoon. Minunkin asuntoni on kesäisin (ei onneksi ihan vielä, mutta kohta) täynä mustaa pölyä. Klopsautin myös pääni auki olevaan keittiön kaapin oveen noin viikko sitten. Kaivelin jotain tavaraa alakaapista, ja ylösnoustassani pää kolahti tietty siihen yläkaapin oveen. Auuh.
Kyllä se pää on tietty arka vielä sen jälkeen, saattaa olla muutaman päivänkin. Siihenhän tulee näets mustelma/kuhmu. Ihan luonnollista on että artistaa jälkeenpäin. Ei aivovammaa kovin helpolla saa pelkästään päätä kolauttamalla, ellei sitten aivan kallo murru ja mene lommolle. Aivo tärähdys on kyllä mahdollinen (aivot heilahtavat liikaa ja osuvat kallon reunaan tms. Pienet kalaoukset menevät ohi ilman vahinkoa, aivoneste suojelee) Tosin aivotärähdyksenkin kyllä tunnistaa melko helposti pahoinvoinnista ja kovasta päänsärystä ja mahdollisesta pyörrytyksestä.
Eli älä huoli, tuskinpa päällesi tapahtui mitään vakavaa.
Sama meininki. Olen saanut pari kallonmurtumaa ja kerran sairastanut aivokalvontulehduksen ja pää on sellainen alue jota loukkaan jatkuvasti. Kaikkea muuta kipua vielä kestää, mutta päänsärky ajaa minut paniikkiin, pelkään heti pahinta. Hyvä ystäväni sai aivoveritulpan kolmevitosena(lähestyy uhkaavasti...) ja joutui pitkään aivoleikkauskierteeseen ja tuskaisaan elämään vuosiksi. Mummi aina kertoi siskostaan joka alle kaksikymppisenä luhistui joko aivoverenvuotoon tai veritulppaan olohuoneeseen ja kun ajattelenkin asiaa, saati kirjoitan siitä, päässä tuntuu kummalta, hyi!
Asumme ensimmäisessä kerroksessa, toisella puolella hiekkainen piha, toisella parkkipaikka ja pölyttävä tie. Hyvä, jos näkee ulos ikkunoista. Äiti ja anoppi huomauttelevat:(
-minh-
Minä myös. Minunkin asuntooni pukkaa etenkin kesäaikaan ikävää, mustaa ja tahmeaa pölyä, joka tarttuu joka paikkaan. Sen pyyhkäiseminen noin vain ohimennen pois ei onnistukaan ihan noin vaan.
Ja ikkunoiden peseminen täysin turhauttavaa tämän takia. Vastapäisen talon asukas on kait turhautunut pölystä niin paljon, että on päättänyt lopettaa ikkunan pesun kokonaan. Ikkunasta ei nimittäin näe päiväsaikaan mitenkään sisälle, koska se on niin paksun pölykerroksen peitossa.
Ja pään iskeminen milloin mihinkin kaappeihin on myös kovin tuttua. Silloin luulee aina hetken aikaa pyörtyvänsä ja kuolevansa veren hukkaan. Verta ei ole koskaan tullut ja pyörtymisen sijaan olen saanut ainoastaan kuhmuja.
Taisin nähdä sinut yhdessä keskustan pitserioista känkkyä noutaessani.
"Hei, olen muuten lukenut blogiasi"-esittäytyminen tuntui kuitenkin turhan radikaalilta idealta...
Antti
Ei tietenkään ole hauskaa jos toiset kärsivät samoista asioista mutta se on huojentavaa :)
Tipuin joskus lapsena hevosen selästä päälleni ja olen varma että siitä on syntynyt jokin vamma joka ilmoittaa itsestään pitkän ajan kuluttua. En kyllä tiedä onko se mahdollista, vältä lääkärikirjoja koska ne ovat liian pelottavia.
Tänään pääni on vähän oudon tuntuinen, mutta luulen sen johtuvan jumittuneista hartioista ja huonosta nukkumisesta.
Antti, hyvin mahdollista, olin eräässä keskustan pizzeriassa eilen. Saa tulla tervehtimään, tosin en tiedä miten reagoisin :)
Lähetä kommentti