Opinnäytetyöstä, melkein viimeisen kerran

Tänään sain opinnäytetyöstäni virallista palautetta, sellaista jota osasinkin odottaa. Rohkeuttani kokeilla jotain aivan uutta (hieman vieraamman muodon lisäksi opettelin käyttämään kolmea tai neljää ohjelmaa) kiiteltiin mutta ilmaisukin olisi kaivannut rohkeampaa otetta. Minä olen taittaja, elokuvankin taitoin leikkaamisen sijaan ja kuvia todella olisi voinut käyttää monipuolisemmin. Voi olla ettei työ voinut onnistua täysin aloittelijan tekemänä, ehkä kunnollinen kuvailmaisu vaatii kokemusta ja taitoja. Masentavampi ajatus on se että kyse on luonteestani. Minä en kykene saamaan villejä ideoita, parhaiten hallitsen yksinkertaisen ja klassisen ja herkän (tosin se adjektiivi on onneksi jäänyt kokonaan puuttumaan työni arvioista). Ei työ huono ole, se ei vain ole todella hyvä. Mutta tavanomainen se ei ole, aiheeni on erikoinen ja on saanut paljon kiitosta (en tiedä mitä outoa on siinä että on kiinnostunut suvustaan ja haluaa käyttää sitä aiheena) ja kuvallinenkin puoli sai kiitosta.

Parasta kuitenkin oli se että toinen opettajistani sanoi huomanneensa heti ensimmäisellä opettamallaan kurssilla, että minulla oli kokemusta taittamisesta ja hyvä ote.

Muutenkin koulupäivä oli ihan hauska ja nopeasti ohi. Olen huvin vuoksi css-kurssilla, siellä on mukavan rauhallista, ei tarvitse keskustella eikä ideoida eikä perustella mitään, mukavaa vaihtelua. En voi sanoa osaavani tai ymmärtäväni mutta ehkä juuri siksi onnistuminen tuntuu niin hyvältä.