VOii mikä ihanuus. Minäkin koetin kasvattaa, mutta Lohirontti söi kaiken ja heitteli loput mullat lattialle. Aiai. Sitäpaitsi tunsin itseni ääliöksi raahatessani muutossa lautasellista multaa. Öh.
No mutta, tänään kävellessäni bileostoksilta kotiin Torkkelinmäen harjanteen ylitse vanhan kouluni seinustalla punki lumipälvistä ylös krookuksennuppuja... ihanaa. Ei, ei kevät ole teeskentelyä! Se on jo, suomalainen kevät, ne keskieuroopan keväät ovat kuin meidän kesäkuumme, joka on, öh, nimetty kesäkuuksi.
Täällä voi vain haaveilla krookuksennupuista, sen verran kevät on edistynyt että lumettomiakin kohtia löytyy, niissä on kyllä yleensä vettä nilkkoihin asti (pääsin tänään teeskentelemään kunnolla että on kesä, talvikengät olivat eilisen jäljiltä niin kosteat että piti laittaa kevätkengät).
Minä petyin viime vuonna Hollannin kevääseen. Oli se kyllä kaunis ja pidin tulppaaneista ja kukkivista puista mutta kevät tuli liian hitaasti, vuodenaikojen muuttumista ei huomannut. Suomessa kevät on tarpeeksi äärimmäinen. Pidän kaikista vuodenajoista mutta kevät on ehkä suosikkini, tänä vuonna tunnen tarvitsevani sitä erityisesti. Ja kaikkea vihreää. Rairuoho on kyllä kaikin puolin minulle sopivaa, sen kuolema ei tunnu niin murheelliselta (murheen määrä kyllä riippuu kasvista, hirviözombiekaktustani tuskin surisin, en edes tiedä onko se elossa, yhtä uskollista kissusta sen sijaan surin, minusta tuntui että olin pettänyt sen).
Tekstit
2 kommenttia:
VOii mikä ihanuus. Minäkin koetin kasvattaa, mutta Lohirontti söi kaiken ja heitteli loput mullat lattialle. Aiai. Sitäpaitsi tunsin itseni ääliöksi raahatessani muutossa lautasellista multaa. Öh.
No mutta, tänään kävellessäni bileostoksilta kotiin Torkkelinmäen harjanteen ylitse vanhan kouluni seinustalla punki lumipälvistä ylös krookuksennuppuja... ihanaa. Ei, ei kevät ole teeskentelyä! Se on jo, suomalainen kevät, ne keskieuroopan keväät ovat kuin meidän kesäkuumme, joka on, öh, nimetty kesäkuuksi.
Täällä voi vain haaveilla krookuksennupuista, sen verran kevät on edistynyt että lumettomiakin kohtia löytyy, niissä on kyllä yleensä vettä nilkkoihin asti (pääsin tänään teeskentelemään kunnolla että on kesä, talvikengät olivat eilisen jäljiltä niin kosteat että piti laittaa kevätkengät).
Minä petyin viime vuonna Hollannin kevääseen. Oli se kyllä kaunis ja pidin tulppaaneista ja kukkivista puista mutta kevät tuli liian hitaasti, vuodenaikojen muuttumista ei huomannut. Suomessa kevät on tarpeeksi äärimmäinen. Pidän kaikista vuodenajoista mutta kevät on ehkä suosikkini, tänä vuonna tunnen tarvitsevani sitä erityisesti. Ja kaikkea vihreää.
Rairuoho on kyllä kaikin puolin minulle sopivaa, sen kuolema ei tunnu niin murheelliselta (murheen määrä kyllä riippuu kasvista, hirviözombiekaktustani tuskin surisin, en edes tiedä onko se elossa, yhtä uskollista kissusta sen sijaan surin, minusta tuntui että olin pettänyt sen).
Lähetä kommentti