Rakastan pyörääni. Olisi pitänyt huollattaa se jo aikaisemmin.
Siirryin näkkileipään ja täysjyväkorppuihin kun huomasin että suuri osa ruokavaliostani koostuu vaaleasta leivästä. Nyt huomasin että hyvä näkkileipäkin on vaarallista, voisin syödä aika monta palaa seesaminsiemenillä maustettua pientä pyöreää (joka ei kyllä ole muutenkaan juuri tavallista vaaleaa leipää terveellisempää). Siirryin ruistäysjyvänäkkileipään. Inhoan sitä, ehkä se estää ahmimisen.
Valehtelin leipäfirman kilpailulomakkeessa kun minulta kysyttiin lempileipää.
Kotini näyttää kummallisen tyhjältä.
Tekstit
4 kommenttia:
Ruiskuminanäkkileipä se vasta kummallista onkin. Oli pakko napostella muutama kokeeksi, kun kyllästyin työpaikan kahvihuoneen kaurakekseihin.
Juu, kannattaa pitää kotona saapuvilla vain sellaista sapuskaa mistä ei juuri välitä. Herkut eivät tunnetusti koskaan näe seuraavaa aamua.
Kumina on minusta niin pahaa että leivät saattaisivatkin säilyä pitkään. Ruokavalioni yrittää perustua osittain siihen että mitään herkkuja ei saa ostaa enempää kuin kerralla saa syödä, koska kuitenkin syön ne kaikki melkein heti.
Se kyllä minua ihmetyttää miksi se kammotusnäkkileipä on nimeltään Maukas. Toisaalta kyllä se maistuu vaikka mille.
Taidan olla outolintu kun saatan ostaa vaikka mitä herkkuja tänne, mutta ne saattavat kestää jopa viikkoja. Herkullinen Daim-jäätelökin on kuivumassa jääkaapissa kun ei vain huvita syödä. Samoin suklaajemmat odottavat sitä hetkeä kun suklaata on pakko saada.
Fanta
Minulla on ongelmia vain makean kanssa, esim. viima säilyy täällä aika pitkään (esim. se yksi pullo lakkalikööriä, jonka ostin Tallinnasta toissa kesänä koska se sopii hyvin astiakaappiini ja sitä olisi voinut käyttää jälkiruokiin tai johonkin, ei ole kukaan koskenut siihen).
Välillä olen kyllä huolissani, en yllättyisi jos kävisi ilmi että minulla on se sokeriaddiktio, josta viime aikoina on ollut paljon puhetta.
Lähetä kommentti