11.9.2006

Ensimmäinen koulupäivä

Olinkin jo ehtinyt unohtaa miltä kunnon ahdistus tuntuu.

Kouluun paluu alkoi hyvin, törmäsin ruokalassa ystäviini, jotka olivat juuri miettineet missä olin, jälleennäkeminen oli hauska.

Varsinainen koulupäivä ei ollut. Minulla on jäljellä kolme suoritettavaa juttua, työharjoittelu (josta minulla on seminaari keskiviikkona), yrityshautomo (joka on taas päässyt vauhtiin) ja opinnäytetyön kirjallinen osuus. Sekin koostuu seminaareista, alku-, väli- ja loppuseminaareista, joihin pitää ilmoittautua viikkoa ennen (loppus:ään kaksi viikkoa) ja niihin tarkoitettujen materiaalien pitää myös olla silloin valmiina. Jos haluan valmistua ennen joulua pitää loppuseminaarin olla 13.11 ja tutkielman valmiina kaksi viikkoa sitä ennen ja sitten pitäisi selvitä niistä kahdesta muustakin seminaarista.
Kiroan tyhmyyttäni, olisin voinut pitää aiheseminaarin ihan hyvin jo keväällä, aiheeni (joka on huono ja ei välttämättä tule hyväksytyksi ja on hankala selittää, yritin yhdelle opettajalle mutta hän vain sanoi että puhu yliopettajallesi, joka on pelottava mies ja olen aivan sekaisin enkä selviä tästä hengissä) oli selvillä ja aikataulusta olisi tullut helpompi. Inhoan sitä että annan varmasti itsestäni sellaisen kuvan että teen kaiken viime tingassa ja huolimattomasti, niin kuin teenkin.

Pitäisi kirjoittaa yliopettajalleni ja kysyä onko aiheeni ihan tyhmä ja kirjoittaa kiireesti aiheseminaariin tarvittava lappu, muuta ei kai tarvitse tässä vaiheessa tehdä. Maailma ei lopu jos en valmistu jouluksi, äitini ei kyllä pitäisi siitä mutta ei se ole hänen ongelmansa. Opintotukea pitäisi pystyä saamaan ja muutenkin se voisi onnistua.
Ikävä tunne tämä ahdistus, onneksi se on kai kuitenkin lievää.

Lisäys vähän myöhemmin: Sain lähetettyä sekavan viestin yliopettajalleni, täytyy toivoa että hän vastaa pian ja suhtautuu tyhmään aiheeseeni suopeasti, minun pitäisi saada ilmoittauduttua aiheseminaariin huomenna tai ylihuomenna. Äitinikin soitti, hänen kanssaan puhuminen auttoi ahdistukseen, vähän ainakin. Tänään en voi tehdä muuta, kuin käydä vesijumpassa, se rentouttaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehdit olla töissä ikuisesti. Puoli vuotta lisää opiskeluaikaa ei tunnu yhtään missään. Ja tämä on kokemuksen syvä rintaääni joltakin, joka oli niin idiootti, että valmistui hirveällä stressillä 4 ja puolessa vuodessa, hankki vuoden kestäneen unettomuuden ja ihan turhaan.

zache_ kirjoitti...

Juu, komppaan anonyymiä. Jos ei ole mitään erityistä syytä (==työpaikka) valmistua niin ei välttämättä kannata.

- opiskelija-alennus matkustuksesta esimerkiksi kuulostaa kovin kivalta asialta jos asuu oulussa esmes.. ja pari muutakin syytä tulee mieleen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei minulla ole mitään erityisiä syitä valmistua nyt, muuta kuin se etten ole aivan varma opintotukikuukausieni riittämisestä ja siitä tulisiko minulle tarpeeksi suorituksia ettei Kela vain alkaisi perimään rahojaan takaisin. Luulen kyllä että suunnitelmani on toteutettavissa mutta jos se näyttää aiheuttavan liikaa stressiä väljennän kyllä aikataulua. En aio uhrata lopputyölle koko elämääni, onneksi se on hyvin suppea meillä.

Blog Widget by LinkWithin