23.9.2006

Minut kasvatettiin ehkä enemmän ihmiseksi kuin naiseksi. Lapsena leikimme poikienkin kanssa, yleensä kyllä tyttöporukalla ja kukaan ei antanut meidän ymmärtää että pojat olisivat jotenkin vahvempia tai arvokkaampia tai että tyttöjen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä ja miellyttää miehiä, kuten kai jossain paikoissa vieläkin tehdään. Pojat eivät edes olleet vahvempia, minä pärjäsin aivan hyvin tappelussa (pojat eivät olleet oppineet puremisen tehokkuutta, siskoni oli siinä mestari) ja he taatusti eivät olleet arvokkaampia, eivät tytötkään olleet. Jälkeenpäin ajateltuna lapsuuteni ympäristö vaikuttaa sosialistiselta paratiisilta, ei se sitä ollut mutta ehkä kuitenkin aavistuksen erilainen paikka.
Ensimmäisen luokan ensimmäisillä viikoilla tajusin kuitenkin että jotkut ovat parempia tyttöjä (kieltäydyn sanomasta että joku on enemmän mies tai nainen kuin joku toinen, mutta jotkut ovat ikävä kyllä yleisesti hyväksytympiä). Ensimmäinen karsinta tapahtui tarravihkoilla. Suosituilla tytöillä oli kiiltäviä ja pörröisiä ja hohtavia tarroja, juuri oikeanlaisissa vihoissa ja he vaihtelivat niitä keskenään. Jos sinulla oli vähän outo vihko täynnä tarroja, joita ei saanut irti kuin repimällä et millään voinut olla suosittu tyttö. Ja poikien kanssa leikkiminen oli tietysti pahinta mitä saattoi tehdä, varsinkin jos se poika, jonka kanssa oli leikkinyt oli vähän outo. Vähän ylemmillä luokilla suosituilla tytöillä oli permanentit ja he olivat alentuvan ystävällisiä (sen jälkeen olen kammonut ihmisiä, jotka haluavat auttaa ujoja tulemaan ulos kuorestaan, aivan hyvää hyvyyttään. Muistan aina sen tytön joka sanoi imelästi hymyillen: "On hauskaa, että sinäkin tanssit, vaikka et osaakaan". Kiitos sinulle kaikkien tanssihalujeni tappamisesta, toisaalta en olisi sinullekaan toivonut niin ankeaa perheen tuhoutumista). He olivat pieniä, eivät poikia pidempiä ja taatusti painavampia. He alkoivat käyttämään muotivaatteita ja meikkaamaan kun jotkut käyttivät toppahousuja ja epämääräisiä college-paitoja ja he eivät ikinä käyttäneet pipoja. Käsityötunnilla he neuloivat vaaleanpunaisia ja mintunvihreitä ja vaaleanliloja lapasia, kun huonommat tytöt päätyivät mustaan ja harmaaseen ja ompelivat puuhevosilleen loimia (mittaamatta hevosta ensin). He tanssivat koulun discossa söpöjen poikien kanssa hitaita, samaan aikaan huonot tytöt myivät popcornia tai istuivat juhlasalin reunalla, ei kai kukaan söpö poika halua tanssia itseään isomman tytön kanssa, jota on kaiken lisäksi kerran luultu luokan opettajaksi takaapäin (sen jälkeen hän alkoi kasvattamaan hiuksiaan). Huonommaksi tytöksi muuttuu tietysti jos on liian hyvä koulussa, suositut tytöt eivät ole ikinä poikia parempia, mutta eivät myöskään liian huonoja. Suositut tytöt saattavat mielistellä opettajia mutta huonot tytöt hankkivat sellaisen maineen että he ovat aina perillä kaikesta ja tietävät kaikki tärkeät koulupäivät ja siitä maineesta ei pääse eroon aikuisenakaan. Tietysti vielä pahempi on jos huonompi tyttö on huono koulussa, silloin häntä voidaan sääliä hänen ystävilleen tai jos hän on muita lyhyempi tai köyhempi (suositut tytöt asuvat omakotitalossa, heidän isänsä ovat rekkakuskeja tai liikemiehiä tai jotain todella machoja, kun taas huonomman tytön isällä on työhuone kirjastolla mutta tyttö ei oikein tiedä mitä hän oikein tekee siellä. Äidit ovat kotona tai sihteerejä ja kaikilla on permanentti). Suositut tytöt eivät kiusaa mutta tekevät arvojärjestyksen hyvin selväksi.
Yläasteella suosittuja ovat vähän erilaiset tytöt, ala-asteen suositut tytöt muuttuvat yleensä sellaisiksi. Heillä on poikaystäviä, tai ainakin he ovat hankkineet fritsuja joltain pojalta jossain hämärässä paikassa jossa nuoret kokoontuvat (suositut tytöt käyttävät huiveja). Suositut tytöt ryyppäävät ja meikkaavat ja heillä on juuri oikeanlaiset farkut (huonommilla tytöillä saattaa olla vaaleanvihreät liian isot housut ja sävy sävyyn ruutupaita, sen jälkeen hän lopettaa housujen käytön pariksi vuodeksi). Suositut tytöt ovat huonoja koulussa, kerran joku erehtyy saamaan kasin kokeesta ja sen jälkeen hänen maineensa on menetetty. Huono tyttö saattaa olla innoissaan jopa ruotsin tunnilla kun saa valita itselleen ruotsalaisen nimen, sen jälkeen uusi haukkumanimi on Saga. Luokalla kiusataan kaikkia, siksi huonompikin tyttö saattaa nauttia koulussa käynnistä.
Yläasteen luokan suositut tytöt eivät juuri päädy lukioon. Huonompi tyttö menee tietysti, vieläpä sellaiseen johon on vähän vaikeampi päästä, lähinnä koska sillä on kaunein rakennus (ensimmäisenä lukiovuonna hän luopuu haaveestaan opiskella arkkitehtuuria). Suositut tytöt ovat taas vähän erilaisia. He saattavat käyttää jakkupukuja ja he ovat yleensä rikkaita ja kovaäänisiä, osallistuvat ja tekevät ja käyvät baarissa ja heillä on omat autot. Toisaalta luokassa ei ole arvojärjestystä, oikeastaan luokkaa ei edes ole, on vain erilaisia porukoita. On niitä jotka pitävät itseään eliittilukion eliittinä (kumpikin määritelmä on aika huvittava), on uskovaisia, useampaakin lajia (helluntaisia jotka hymyilevät liikaa ja laulavat ja ihailevat amerikkalaisia ja lestadiolaisia jotka ovat ihan mukavia), on tyttöjä, jotka pääsevät viiteen eri korkeakouluun ja valinta on niin vaikea ja on porukka, johon huono tyttökin pääsee, pariksi vuodeksi kunnes hänen kanssaan ei enää haluta olla (syytä hän ei edelleenkään tiedä eikä kauheasti välitäkään, harmittelee vain sitä että menetti yhden parhaista ystävistään uskonnolle ja toiseen ei vain tullut pidettyä yhteyttä, paras ystäväkin on muuttunut vieraaksi). Alentuvasta ystävällisyydestä on helppoa olla välittämättä kun voi puhua vaikka fantasiakirjoista.
Lukion jälkeen huonompi tyttö ei pääse opiskelemaan sinne minne haluaisi, toisin kuin suositut tytöt ja ne jotka ovat aina osanneet tehdä kaiken oikein. Hän menee sen sijaan ammattikouluun ja kohtaa taas tiiviin luokan ja arvojärjestyksen. Ensimmäisenä päivänä suositut tytöt tunnistavat toisensa, heillä on samanlaiset kampaukset ja he kaikki ovat hakeneet samaan kouluun, jonne eivät päässeet joten he ovat katkeria eivätkä onneksi alentuvan ystävällisiä. Luokalla on kolme poikaa, heistä tulee suosittujen tyttöjen seuraajia, koska tietysti kaikki pojat kuuluvat suosituille tytöille (vaikka he olisivat 16-vuotiaita). Suositut tytöt saavat aina parhaat arvosanat, vaikka he tekevätkin kaikki työt aivan samalla tyylillä (heillä kaikilla on se sama tyyli), tehtävästä tai asiakkaasta piittaamatta. He eivät ota riskejä. Opettajat rakastavat heitä, he osaavat pukeutua oikein, he ovat sieviä ja tietysti kauniita ja laihoja. He eivät missään nimessä asu koulun asuntolassa, toisin kuin huono tyttö, jonka ainoa kaveri on neljä vuotta nuorempi kämppis. Heillä on kaikilla pitkät ja komeat poikaystävät, jotka opiskelevat siellä hienossa koulussa, jonne kaikki haluaisivat päästä. He uskovat tarpeeksi vahvasti siihen että he johtavat luokkaa, niin että kaikki muutkin uskovat siihen. Jos heitä arvostelee niin vaikuttaa kateelliselta, ei kai muuten voisi inhota niin kauniita ja laihoja ja lahjakkaita tyttöjä.
Lopulta huonompikin tyttö pääsee korkeakouluun ja yllättyy. Suosittuja ihmisiä on edelleen mutta on mahdollista olla pidetty vaikkei kävisikään bileissä ja pukeutuisi muodikkaasti ja tekisi kaiken niin kuin pitäisi. Yhtäkkiä hänellä olikin koulussa paljon tuttuja ja sellaisia kavereita, jotka olivat eläneet suositun tytön elämän, joilla oli ollut poikaystäviä ja muotivaatteita ja jotka tuntuvat olettavan että hänkin on elänyt samalla tavalla. He ovat ystävällisiä mutta eivät alentuvia. Huonompi tyttö tuntee itsensä huijariksi ja ajattelee että muut vain säälivät häntä, sitten hän on vain oma itsensä, ei teeskentele tietävänsä baareista tai treffeistä ja sanoo mielipiteensä jos niistäkin kysytään. Hän ei tietysti osaa vastata niin kuin kuuluu mutta ainakin hänen jutuilleen nauretaan silloin kun niiden on tarkoitus olla hauskoja. Ehkä joillain ala-asteilla on ollut mahdollista olla suosittu ilman sitä maireaa ilkeyttäkin.

Tarina on ehkä aavistuksen verran liioiteltu.

Joku oli rikkonut pullon pesutuvan lattialle.
Oulun blogimiitit uhkaavat muuttua sisäpiirin tapaamisiksi, mutta niissä on kyllä hauskaa.

10 kommenttia:

zache_ kirjoitti...

Ei liity entryyn, mutta kun kerran olet hereillä. Tsekkaas tuo niin kauan kun tuo saitti on elossa :)

http://www.tvkaista.fi/pvr

vaatinee VLC:n ja firefoxin toimiakseen mäkissä.

http://www.videolan.org/vlc/

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mielenkiintoisen oloinen linkki mutta en millään kykene valehtelemaan että olisin maksanut tv-luvan. Siksi minulla ei ole telkkariakaan, en kykene valehtelemaan lupatarkastajille.

Tuazophia kirjoitti...

Johan tämä kommentointi toimii - eilen en jaksanut odottaa kommenttimahdollisuuden latautumista.

Ei muuta asiaa, kuin piti vain sanomani, että mietin juuri yksi päivä, miksi olin lapsena erilainen kuin nykyään ja olettaisin, että huonot tytöt helposti menettävät hyvän itsetunnon ja se sitten vaikuttaa aika moneen asiaan. Sitä vain välillä mietin, miten oma tyttö pitäisi kasvattaa...

Anonyymi kirjoitti...

arghh.. ei pysty lukemaan tuollaista tekstipötköä, voisitko opetella jaksottamaan...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, minäkin olin lapsena erilainen, äitini vertasi minua Pikku Myyhyn. Ennen koulua en tainnut tajuta että jotain minussa oli pielessä. Olisi mielenkiintoista tietää miksi muutuin ujoksi varjoksi.

Anonyymi, se on kyllä aika pahan näköistä, pahoitteluni. Osaan kyllä jaksottaa aivan hyvin, tuo teksti ei muutenkaan ole hiottua (esim. aikamuoto muuttuu välillä) enkä pystynyt ajattelemaan tyyliä, se oli purkaus joka oli pakko kirjoittaa ja jota en pysty muokkaamaan, muutenkin inhoan omien tekstieni lukemista.

emmi kirjoitti...

tässä oli ihan paljon totta, tuo näkemys että suositut tytöt ovat aina hiukan erilaisia oli hyvä. Oikeanlaisilla tytöillä on itsetuntoa, liikaakin, ja sen lisäksi niiden elämässä kaikki on kiinni siitä että he ovat suosittuja tyttöjä. Minä en kyllä tuossa lukiokuvauksessa kuulnut oikeen mihinkään (paitsi ehkä vähän niihin jotka pääsevät viiteen korkeakouluun, mutta emme pitäneeet siitä meteliä), taisin olla sellaisessa kummat, mutta itsetietoiset porukassa. Näytimme että vihaamme niitä oikeanlaisia, mutta olemme kuitenkin hauskoja ja pidettäviä. Meillä oli paljon ystäviä. Poikakavereita meillä ei ollut, ainakaan samassa koulussa olevia, emmekä kaivanneetkaan.

Mistäköhän asti se ähtee, jotkut vaan ovat niitä jotka ovat in, riippumatta mukvuudesta tai ulkonäöstä? kuka luo normin? onko kaikki kiinni omista ajatuksista?

MariaKristiina kirjoitti...

Koulumaailmassa syntyy usein aika jyrkkiä ja joskus julmiakin sosiaalisia hierarkioita. Yritin joskus kirjoittaa blogiini omista kokemuksistani otsikolla "alemman tason tyttö", mutta aihe oli silloin edelleen vähän turhan arka, enkä oikein saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista.

NT: Ennen koulua en tainnut tajuta että jotain minussa oli pielessä. Olisi mielenkiintoista tietää miksi muutuin ujoksi varjoksi.

Ehkä vika ei ollut niinkään sinussa vaan (koulutyttö)yhteisön arvostuksissa? Uusimmassa kirjoituksessani sivuan samaa aihetta - olin kirjoittanut sen jo pari viikkoa sitten, mutta julkaisemisen kanssa emmin aika lailla, kunnes luin tämän. Itsellenikin on tuttu tuo koulun aihettama(?) luonteen muutos, jota etenkin mummoni jaksaa monesti ihmetellä muistellessaan mm. taaperovuosieni elohopeamaista vilkkautta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tajusin vasta nyt että koulujeni (kyse on tietysti ainoastaan omista kokemuksistani, tiedän että jossain kouluissa suosittuja ovat vaikka hyvin ystävälliset tai iloiset tai persoonalliset tyypit, ja nykyisessä koulussa niin ehkä onkin) suositut eivät olleet suosittuja siinä mielessä että he olisivat olleet erityisen ihailtuja tai kadehdittuja tai edes vihattuja, he vain sattuivat sopimaan juuri sen koulutyypin muottiin, ala-asteella heillä oli ne oikeat tarravihot ja tietynlainen käytös, yläasteella meikit ja ryyppääminen, lukiossa "eliittikouluun sopiva" käytös ja koulumenestys ja sosiaalisuus ja usko omiin kykyihin, ammattikoulussa taas oikea tyyli pukeutua ja tehdä töitä. Yksi tyttö ei tietysti olisi voinut menestyä kaikissa paikoissa. Kyseessä oli tavallaan johtajatytöt, he itse päättivät että he olivat ne parhaat ja muut tuntuivat uskovan sen, ja keskittyivät muihin juttuihin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

MariaKristiina, koulumaailmassa vika varmaan olikin, yhdistettynä siihen että alle 5-vuotiaana olin aika yksin, leikinkin yksin ja vaikka olinkin ollut päiväkodissa (jossa sielläkin olin itseasiassa vähän erilainen ja sielläkin oli niitä oikeanlaisia tyttöjä) niin kun sain sitten ystäviä niin halusin miellyttää heitä. Ja merkitystä oli varmasti myös sillä että meidän pihamme lapsia pidettiin vähän outoina, jotkut kuvittelivat vakavissaan että kaikki nukkuvat samassa makuuhuoneessa ja muuta vastaavaa, joka ei tietysti pitänyt paikkaansa.
Minä en onneksi joutunut kokemaan hierarkian julmimpia puolia, ainakaan tytöiltä, pojat olivat aina niitä jotka kiusasivat (yläasteella pari poikaa kiusasi koko luokkaa, ainakaan kukaan ei joutunut erotelluksi muista), alentuva ystävällisyys, niin ärsyttävää kuin se onkin, on kuitenkin parempaa kuin piikittely ja juonittelu.

Haqikah kirjoitti...

Tämä oli hyvä postaus :) Asiaa koulumaailman hierarkiasta :P, vaikka se ei aina olisikaan kamalaa kiusaamista, voi se silti olla masentavaa...

Blog Widget by LinkWithin