12.9.2006

Olipa mielenkiintoinen palaveri. Minä keskustelin isäni ja hänen harjoittelijansa kanssa Skypen avustuksella tulevista Turun kirjamessuista ja osastostamme siellä, ideoita syntyi ja niiden jakaminen oli aika helppoa. Tein samalla osaston pohjapiirroksesta erilaisia kalustusvaihtoehtoja ja lähetin niitä muiden katsottavaksi (ja sain kuulla että taas näkyi nopea työskentelytapani, luonnostelen samalla kun puhumme. Joskus tuntuu siltä etten minä aivan avuton tässä työssä ole). Osastosta saattaa tulla aika mielenkiintoinen ja kokemuksesta, me kokoamme osaston harjoittelijan (jota en ole tavannut mutta joka vaikutti keskustelun perusteella mukavalta) kanssa, isäni on pitämässä kurssia naapurimaassa eikä ehdi ensimmäisille messupäiville. Messuilla pääsee muutenkin tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa, samalle osastolle tulee isäni opiskelijoita esittelemään yhtä kurssia. Ja tietysti pääsee tekemisiin yleisön kanssa, joka on suurelta osin tuntematonta, mukana ehkä joitain isäni kummallisia tuttuja. Yhtenä vuonna otin tavoitteekseni hymyillä kaikille, se oli hauskaa. Ja messuista saa palkkaakin ja niillä on muutenkin hauskaa. Jännittävää!

Tietysti hyvä opiskelija käyttäisi senkin ajan kirotun opinnäytetyön tekemiseen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö sinusta skype- tai muut "kuvapuhelut" ole hermostuttavia? Itse olen pari kertaa kokeillut, mutta en oikein ehtinyt tottua, ja se kamerassa oleminen tuntui jotenkin ikävältä. Kamera ei ole ikinä rakastanut minua, ja tunne on oikeastaan molemminpuolinen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Me emme pitäneet kameroita päällä, se olisi kyllä ollut hermostuttavaa. Minusta olisi aivan tarpeeksi hermostuttavaa puhua tietokoneelle.

Blog Widget by LinkWithin