Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa näkyy epämääräisen nutturakokeiluni tulos, olen alkanut pitämään niitä kotona, vaikka julkisilla paikoilla on edelleen vaikeaa pitää hiuksia kiinni, muuten kuin väljällä letillä (etteivät korvat vain näkyisi).Toisessa kuvassa näkyy kaikenlaista sellaista mistä pidän. Lampun päällä uusin, hieman epäonnistunut pipokokeilu, musta nauha on jo lähtenyt siitä pois. Ylähyllyllä joitain suosikkikirjojani ja simpukoita ja kiviä. Alataso on vähän liian täynnä kaikenlaista. Kehyksissä on kuvia, joista pidän, purkeissa lisää kiviä ja simpukoita. Lasimaljassa on ruusun terälehtiä ja stressinpoistokivi, sen takana hollantilainen kankaanpainolevy, jossa preussinsinistä peiteväriä (kokeilin painaa sillä utta se ei oikein näyttänyt hyvältä). Takana metallinen kellotaulu, vähän ruostunut (siitä olisi joskus tarkoitus tulla toimiva kello), myös Hollannista kuten on myös delftiläishenkinen posliinilaatta. Avain ja kirja I. K. Inhasta ovat kirjamessuilta, Inha pitäisi siirtää jonnekin muualle, hänen tuijotuksensa häiritsee hieman.
Kolmas kuva viittaa kolmeenkin kiinnostuksen kohteeseen, valokuvaukseen, puihin ja hautausmaihin.
Tekstit
18 kommenttia:
Oot nätti kun sika pienenä! :)
Omassa blogisaanhqn sitä saa ja on tarkoitus kirjoittaa ihan sitä mitä itse haluaa, sama pätee myös kuviin. Jos blohi on henk.koht. eikä esim. mikään päivän politiikkaa kommentoiva, ei mielestäni ole mitään rajaa sille, kuinka paljo itse voi/saa olla esillä. Että antaa mennä vaan, vaikka postaisit joka päivä kuvan itsestäsi. Ei niitä tähän mennessä ainakaan liikaa ole ollut.
Nuttura vaikuttaa asialliselta, eikä huomio senkään kanssa mitenkään erityisesti kiinnity korviin.
Hieno kirjahylly.
Anonyymi, kiitos vaikkei tuo kauhean mairitteleva ilmaus olekaan :)
Orange seeds, olen samaa mieltä siitä että omassa blogissaan saa kirjoittaa mistä haluaa. Ehkä se on se huono itsetunto, joka epäilemään ja yrittämään miettiä mitä muut ajattelevat, vaikutanko kammottavan itsekeskeiseltä, esimerkiksi.
Olisi muuten aika kiinnostava projekti ottaa itsestään kuva joka päivä.
Nuttura näyttää yllättävän isolta, kun sitä koskee se tuntuu pienemmältä. Minusta lettinikin on ohut, vaikka tiedän että minulla on keskivertoa paksumpi tukka (uskaltaakohan noin sanoa, ettei vain vaikuta kehuskelulta).
Minulla on kaksi kirjahyllyä, tuo ja aivan järkyttävän ruma, siinä ovat sellaiset kirjat jotka eivät itsekään ole niin kauniita.
Kirjojen jakaminen hyllyjen kesken niiden esteettisyyden perusteella vaikuttaa sabgen oivalliselta keinolta jakaa kirjat hyllyihin.
Niin ja kuten jo sanottua omassa blogissaan saa ihminen kirjoittaa kaikesta mistä huvittaa tai kehtaa.
Täh? Mitkä korvat? Kuulepas, kun on tuollaiset hiukset joista väkerrellä itselleen ihania nutturoita ja muita neitokampauksia ja muutenkin kauniit kasvonpiirteet niin KORVAT on VIIMEINEN asia jonka huomaa. En olisi edes kiinnittänyt (hienoihin) korviisi huomiota ellet olisi itse huomauttanut niiden olemassaolosta. Hus tuollaisten turhien murheiden kanssa :)
P, parempaan hyllyyn päästäkseen kirjojen pitää olla myös hyviä. Vähän häiritsee että jotkut hyvät kirjat ovat rumia, niitäkin on muutama siellä. n toisessakin hyllyssä hyviä ja kauniitakin kirjoja, se on vain sekalaisempi.
Keksi, kuviteltuihin tai todellisiin epäkohtiin kiinnittää niin paljon helpommin huomiota kuin hyviin puoliin :)
(word verification on omggod, aika hauska)
Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun esiinnyt kasvot kameraan päin. Osoittaa rohkeutta - alat päästä pois siitä näkymättömyyden tunteesta? PS. nuttura on ok.
Ei ole aivan ensimmäinen kerta, viime syksyltä on ainakin yksi ja on niitä muitakin, yksi pari viikkoa sittenkin. Viime aikoina en vain jostain syystä ollut tyytyväinen kuviin, joissa kasvoni näkyvät joten en ole sitten laittanut niitä.
Olet kaunis. Todella. Juuri sillä oikealla tavalla kaunis.
Tämä kuulostaa varmaan sika-sovinismilta, mutta pakko sanoa. Jos tunnetumpien/pitkäaikaisempien blogien naiskirjoittajia pitäisi alkaa missikisan tapaan järjestykseen pistämään, niin kyllä siellä ainakin kolmen kärjessä olisit, ehdottomasti.
Ja tämä ei sitten ollut mikään tökerö iskuyritys. Oli vain pakko päästä sanomaan totuus.
Minäkin joudun kehaisemaan. Olet jotenkin hyvin rennolla ja luonnollisella tavalla kaunis tyttö, sillä lailla pakottamatta.
Oikeastaan olisin juttujen perusteella luullut sinua paljonkin hiirulaisemmaksi. Näin sitä erehtyy. Onnea treffeille.
Kiitos, vaikka sitä onkin vähän vaikeaa oloa. Nykyään kyllä useimmiten pidän ulkonäöstäni mutta ne ajat eivät ole kaukana kun ajattelen että olen niin ruma ettei kukaan koskaan voisi kiinnostua minusta ja kaveritkin säälivät. Olen päässyt niin pitkälle että olen saanut itselleni uskoteltua etten ole pahan näköinen (ja olen huomannut että jotkut ihmiset näyttävät pitävän minusta), sitä positiivisemmaksi on vaikeaa mennä. Ehkä minun sisälläni asuu vieläkin se yläastelainen, jota haukuttiin omahyväiseksi kun hän sanoi että nenänsä muistutti Ringo Starrin vastaavaa. Ei se tietysti muistuttanut millään tavalla (ei aavistustakaan miksi niin kuvittelin) mutta kyseessä ei ollut mikään kehuskelu, Ringon nenä ei välttämättä ole klassisen kaunis. Sama kaveri oli sitä mieltä etteivät silmäni ole vihreät, koska hänen ovat ja muilla ei tietysti saa olla samanvärisiä silmiä. Niinpä olin teini-ikäni harmaasilmäinen kunnes onnistuin kapinoimaan, eivät silmäni ole lähelläkään harmaata.
Olin koko teini-ikäni varma että vanhempanikin häpesivät rumaa lastaan, nyt olen tajunnut etteivät he edes tainneet pitää minua rumana.
Nuttura sopii sinulle eteenkin kun hiuksia alkaa olla niin paljon, että kampaukseen saa jo vaikuttavuutta.
Fanta
Miten blogi voi olla oma, ellei siinä kerro itsestään?! Kerrot mitä vaan, niin kerrot itsestäsi.
Kadehdin sun hiuksia. (Lähes kaikkia pitkähiuksisia.) Mulla kun ei ole voimaa kasvattaa omiani. Ei enää.
Ja, nutturalla voi päästä linnanjuhliin!
Fanta, kiitos. Minusta kuulostaa vähän hassulta se että hiuksia alkaa olla tarpeeksi, en ole kasvattanut niitä enää ainakaan viiteen vuoteen, pituus tietysti vaihtelee tasoitusten mukaan.
Pinni, sitä minäkin. Se suomalaistyyppinen muka-vaatimattomuus vaan vaivaa välillä, tulee mietittyä sitä millainen ihminen haluaa paljastaa kaikenlaisia yksityisasioitaan tuntemattomille.
Minäkin olen välillä todella kateellinen pitkähiuksisille kun omat hiukseni eivät tästä enää kasva. Erityisesti kadehdin sellaisia joilla on todella pitkät ja paksut hiukset vaikka ne ovatkin epäkäytännölliset.
On todella surullista kuinka paljon ihmiset vähättelevät ulkonäköään ja kuluttavat turhaa energiaa sen pohtimiseen sen sijaan, että hyväksyisivät itsenäsä ja korostaisivat hyviä puoliaan. itsekin toki syyllistyn useasti samaan.
Olet hyvännäköinen nuori nainen! ja hiuksista vielä, kun on pituutta ja paksuutta niin kannattaa rohkeasti käyttää kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen ja kokeilla erilaisia kivoja kampauksia!
Kyl, hyvältä näytät ja seuraavaksi sit sitten kuva jossa hymyilet? :) Ja hyviä treffejä toivotan kans.
Anonyymi, se on kyllä ihan turhaa energian hukkaa. Minua ärsyttää oma asenteeni, se ettei voi ajatella olevansa tarpeeksi hyvännäköinen jos ei ole kaikin puolin täydellinen, esim. korvat pilaavat koko jutun. Toisaalta taas olen nykyään yleensä ihan tyytyväinen ulkonäkööni, on vain vaikeaa sanoa sitä ääneen. Vaikkei kukaan olekaan teini-iän jälkeen sanonut että olen ruma (ei kyllä silloinkaan suoraan) niin pelkään että saan kuulla olevani kehuskelija tai mikä minäkin kuvittelen olevani kun on tuollainen nenäkin, on helpompaa olla vähän liiankin kriittinen.
Zache, joku hymykuva taitaa jostain arkistojen uumenista löytyä, olen melkein varma. Vaikka ärsyttääkin puhua koko ajan ulkonäkötraumoista niin täytyy sanoa että näytän yleensä hymyillessäni kuvissa jotenkin hölmöltä. Minulla on päässäni joku ihanne siitä millaisia hyvät kuvat ovat ja kun se ei täyty niin kuvat ovat automaattisesti huonoja. Toisaalta en ole edes sen näköinen miltä kuvissa pitäisi näyttää joten aika vaikeaa päästä ihanteeseen.
...
Tuota noin. Kannattanee hieman sinun katsastaa, kehen rakastua lankeat. Oikein valitessasi vietätte nautinnollisen elämän ajasta ikuisuuteen.
Lähetä kommentti