Outo käsityöinnostukseni jatkuu. Sen tuorein ja hieman omituinen saavutus on vähän tylsän harmaan laukun muuttuminen kissakukkalaukuksi. Kirjonta on tietysti tahallisen kömpelöä, syynä ei suinkaan ole se että viimeksi kirjoin jotain yli kymmen vuotta sitten eikä se silloinkaan sujunut kauhean hyvin. Linnunsilmäpistoista pidin ala-asteella, niillä sai aikaan hauskoja kukkia (jotka saattoivat olla siistimpiä silloin). Mutta ainakin se on hyvin minun näköiseni, tuollaisia kuvia, outoja eläimiä ja kukkia ovat luentomuistiinpanoni täynnä (tai siis ne muistikirjat joita olen hankkinut siltä varalta että joskus tekisin luentomuistiinpanoja).
Päätin käyttää innostusta hyväkseni ja aloittaa joululahjojen tekemisen. Ei tarvitse niitäkään sitten miettiä joulukuussa. Oikeasti syynä on kyllä se että haluan kokeilla pääkallopipon tekemistä, olen törmännyt erilaisiin ohjeisiin vaikka missä enkä itse sellaista käyttäisi. Siskon tyyliin sopii hyvin. Kirjontaideankin sain jostain neuleblogista, innostukseen kuuluu niiden lukeminen. Blogin pitäjä oli kirjaillut vanhan takkinsa todella hienosti, siis ei lainkaan niin kuin minä.
Tekstit
8 kommenttia:
Tosi hieno. Minulle käsityöopettajalla oli koulussa yleensä vain yksi sana kun menin näyttämään siihenastista väkerrystäni: "Pura".
Minäkin olen oikeastaan siihen tyytyväinen, vaikka heikkoitsetuntoisena tuntuukin siltä ettei saa ylpeillä jos jälki ei ole täydellistä, niin tyhmää kuin se onkin.
Yläasteen käsityönopettajani piti minusta jostain syystä, vaikka en ollutkaan erityisen hyvä käsitöissä. Olin ehkä ainoa ryhmässämme, jota kiinnosti omien mallien suunnitteleminen ja sain sillä perusteella aina ysin vaikka en ikinä onnistunut tekemään mitään käyttökelpoista.
Haa, onpa hauska kissa :) Minä tykkäisin käsitöistä kyllä, varsinkin tykkäisin vaatteita ommella kun niitä olen piirrellyt pienestä asti. Mutta minulta puuttuu täysin kolmiulotteinen hahmotuskyky, kaavojenkin tekeminen on jotenkin aivan käsittämättömissä. Tyydyn valmiiden vaatteiden muokkaamisen sitten.
Meidän yläasteella oli varmaan joissain piireissä aika tunnettukin käsityötaiteilija opettajana. Oli aivan kauhea nainen, suosi räkättäviä ja muka luomistaitoisia oppilaita jotka kaikki oikeasti olivat heikompien kiusaajia. Eikä rouva koskaan suostunut neuvomaan mitään vaan toisteli vaan että "tee itse". Sitten kun itse jotain epätoivoisesti räpelsi niin tuli palautetta että et osaa.
Kuulostaa aika ankealta opettajalta. Minun käsityönopettajani oli aika tympeä, hienosteleva eikä kauhean ystävällinen. Kumman kärsivällisesti hän kyllä suhtautui minuun, olin aina kesän aikana ehtinyt unohtamaan miten neulotaan, esimerkiksi. Erästä kaveriani hän kyllä inhosi, kaverini osasi tehdä aika hienoja vaatteita ilman kaavojakin ja opettaja ehkä ymmärrettävästi ei pitänyt siitä. Hän taisi myös puhua minulle kaverini lintsauksesta, ihan kuin asia olisi minulle kuulunut (jouduin kyllä keksimään aina tekosyitä opettajille).
Suloiset kirjailut, mullekin tuollaista intoa ja asioita, joihin voisin kirjailujani harjoittaa :)
Uutena olen tullut taustajoukoksi, näköjään jo suureen joukkoon. Mukava tutustua :)
m.
Kiitos kommentista ja hauskaa tutustua :) Kun ilmeisesti olet oululainen niin ehkä sinua joskus kiinnostaisi käydä blogimiitissä?
Minua ihmetyttää että minulla on ollut intoa tehdä jotain, toivon että se kestää ainakin niin kauan että saan joululahjat tehtyä.
Blogimiitti, kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta. Mutta tässä vaiheessa vielä sanon EHKÄ. Ehkä vielä jokin päivä uskaltaudun. Ensin seuraan sivummalta elämää ja Oululaisten bloggajien touhuja :D
Tsemppiä joululahjojen tekoon, älä anna innon latistua :)
m.
Miiteissä on yleensä ollut hauskaa eikä kauhean pelottavaa, mutta ketään ei tietysti pakoteta osallistumaan :)
Vähän into laantuu kun joutuu purkamaan melkein kaiken ainakin kerran, omaa pipoanikin olen nyt neulomassa ties kuinka monetta kertaa. Mutta ehkä siitä nyt tulisi hyvä.
Lähetä kommentti