26.2.2007

Olen tainnut olla liian kauan aikaa yksin kotona (se kyllä jatkuu niin kuin flunssakin). Tänään ärsyynnyin eräällä keskustelualueella eräälle kuukuppifanaatikolle (jotkut kupinkäyttäjät ovat mukavia niin kuin Aaltoneito, mutta jotkut netissä kohtaamani ovat vähän pelottavia). Tämä oli sitä mieltä että ainoa syy miksi kupin käyttö ei onnistu on se että on estoinen eikä voi kuvitellakaan koskevansa sukupuolielimiinsä. Olisikin kyse siitä niin ongelmani olisi helppo ratkaista (minä oikeasti todella haluaisin käyttää kuukuppia mutta se ei vain onnistu). En tiedä oliko ärsyttävintä se että kyseinen ihminen on suunnilleen kymmenen vuotta minua nuorempi (kun minäkin olen niin nuori, päässäni, niin miten sellaiset voivat tietää mitään siitä miten ollaan sinut oman ruumiinsa kanssa).
Oikeasti kuukuppiongelmani johtuu siitä ette minusta vaikuta hyvältä merkiltä se että sisään laittaminen on kauhean kivuliasta. Tai en ole ikinä onnistunut saamaan kuppia sisääni, jo pelkkä yrittäminen on ollut tarpeeksi kivuliasta.

En tiedä mikä tuollaisten alentuvien kaikkitietäjien (en tunne ko henkilöä joten en tiedä onko hän oikeasti sellainen mutta sävynsä oli) tarkoitus on. Kuvitteleeko joku, että paras keino saada muut ajattelemaan samalla tavalla kuin he on ensin kertoa miten typeriä muut ovat ja kaikin puolin vajavaisia ja sitten antaa neuvoja, jotka korostavat sitä miten hyvin he itse osaavat tuon asian tehdä (tämäkään nyt ei välttämättä viittaa juuri tuohon ihmiseen, tuollaisia tyyppejä riittää muuallakin kuin netissä). En tiedä, ehkä minä olen vain liian herkkä tai heikko tai jotain, mutta minun on vaikeaa ottaa vastaan neuvoja ihmiseltä joka ensin loukkaa minua.
Ärsyttävintä on ehkä se että taidan itsekin sortua tuohon.
Oikeastaan inhoan kaikenlaista alentuvaa ystävällisyyttä (vaikka taidan joskus siihenkin sortua, toivottavasti en liikaa). Minä en ole ikinä osannut arvostaa sitä miten jotkut kauniit ja suositut ihmiset hyvää hyvyyttään (ja sitä korostaakseen, siltä se tuntuu) huomaavat ne rumat ja hiljaiset ja ujot ("voi miten kiva että sinäkin tanssit, vaikket osaakaan", en ole sen jälkeen tanssinut). Sellaisissa ihmissuhteissa (tässä koskee kaikenlaista vuorovaikutusta) rumalla ja ujolla on tietty rooli, hänen kanssaan ollaan niiden ominaisuuksien takia (ehkä syy saattaa myöhemmin muuttua mutta se tuntuu olevan alkuperäinen syy), suhteessa on tarkka arvojärjestys. En minä halua olla avuton autettava. Tietysti jotkut jutut pitää ottaa huomioon, mutta ujoissakin ihmisissä on muutakin kuin ujous. Voi olla että olen tässäkin liian herkkä ja näen motiiveja joita ei oikeasti ole. Joskus aika kauan aikaa sitten jossain blogissa joku sanoi että hän nauttii niin suunnattomasti siitä, että saa auttaa ujoja ihmisiä avautumaan. Hän varmaan tarkoitti sitä aivan vilpittömästi, mutta entisenä ujona (en tiedä mitä nykyään olen) minusta se kuulostaa kauhealta. Aivan kuin minä tarvitsisin jonkun ihmisen selviytyäkseni sosiaalisista tilanteista (ehkä tähän liittyy pelkoni siitä että olen muista riippuvainen), että vain hänen hyväntahtoisuutensa ansiosta minä, ujo ihminen, puhkesin kukkaan. Se on minun makuuni liian epätasa-arvoinen suhde, mutta ehkä kaikki suhteet ovat. Hollannissa opettajani oli sitä mieltä että hänen koulunsa ansiosta minusta tuli rohkea ja pääsin eroon ujoudestani.
Minä olen aina aluksi arka ja/tai hermostunut mutta tutustuttuani tilanteisiin ja ihmisiin saatan olla kaikkea muuta. En minä ole tarvinnut siihen ikinä muiden apua, tosin tietysti jonkinlaiset ihmiset saattavat estää sen. Samoin olen yleensä uusia ihmisiä tavatessani hermostunut, mutta jos he osoittautuvat mukaviksi niin ei minulla ole mitään vaikeuksia olla puhelias ja kertoa vaikka mitä henkilökohtaisiakin asioita. Ei sen toisen tarvitse tehdä mitään erityistä, muuta kuin olla mukava*.

Flunssa saa ajattelemaan sekavia ja sekavasti.

*mukava on ihminen joka ei ole liian pelottava, siis töykeä tai ilkeä tai liian laitettu (nuo eivät ole ihan verrannollisia ominaisuuksia). Mukava ei välttämättä tarkoita sellaista ihmistä jonka kanssa haluaisi seurustella ja tässä yhteydessä mukava saattaa tarkoittaa jopa ihmistä josta en välttämättä pidä mutta jonka kanssa tulee toimeen. Ystävät ovat mukavia mutta kaikkien mukavien ihmisten kanssa ei voi edes olla ystävä. Mukava on esimerkiksi sellainen ihminen, jonka kanssa voi jutella parikin tuntia kahvilassa mutta jota ei välttämättä halua tavata sen jälkeen. Aika suuria osa tapaamistani ihmisistä on ihan mukavia. Tietysti voi ajatella että mukavuus on jotain mitä ihminen tekee, että ehkä nuo mukavat ihmiset ovat jossain toisessa seurassa aivan muunlaisia ja vain ottavat huomioon ujouteni, mutta en usko. Varsinkin kun olen tavannut sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä että minun pitäisi olla ujo.

4 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Toivottavasti minäkin pääsen niiden mukavien kupittelijoiden kastiin:)

Niinkuin jo aiemminkin sanoin, kasvotusten et kyllä vaikuta kovinkaan ujolta, vaan jopa päinvastoin. Etkä varsinkaan rumalta tahi muutenkaan seinäkukkasmaiselta:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sinä kuulut todella mukavien joukkoon :)

En tiedä mikä tuon purkauksen sai aikaan, suurimman osan ajasta nykyään pidän itseäni ihan "normaalina" ja yhtä hyvänä kuin muutkin mutta ehkä flunssassa (sitä on hyvä syyttää) nuoruuden traumat pääsivät taas valloilleen. Kun ei ole oikein muutakaan tekemistä kuin miettiä typeriä juttuja.

orange seeds kirjoitti...

nääh, siksihän blogit on että saa purkautua:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se on kyllä totta, oli tosin vähän noloa kun suurin ärsytykseni aihe osoittautui tänään aivan aiheettomaksi ja taisin onnistua säikyttämäänkin yhtä ihmistä. Toisaalta joskus tekee hyvää vähän purkautua.

Blog Widget by LinkWithin