1.3.2007

Ei liene yllätys, että olen tänään väsynyt (ajattelin pitää väsymyksistäni kirjaa niin että saisin selville olenko joskus jotain muuta), vaikka minun piti olla aikaansaapa ja siivota ja laittaa kunnollista ruokaa. Päätin siirtää tuon jännittävän ohjelman lauantaille ja hain kaupasta pakastepinaattikeittoa (johon olen hieman kyllästynyt mutta joka on suhteellisen terveellistä ja halpaakin). Väsymykseen on hyvä syy, heräsin viime yönä puolen yön maissa yskimään, ilmeisesti tauti ei ole ohi, ja sitten viideltä heräsin ja olin varma että nyt se mahatautikin on iskenyt minuun enkä oikein saanut sitten nukuttua.
Päätin sitten että olen vielä toipilas ja olen lähinnä lukenut hauskaa kirjaa. Ehkä vähän tilannetta parantaa se että kirja on Mirkka Lappalaisen Maailman painavin raha, joka käsittelee Ruotsi-Suomen suurvaltaa aikaa ja siihen liittyviä aika huvittaviakin juttuja. Hyvää vaihtelua englantilaisneitsyitten rakkauselämille 1800-luvun alussa, varsinkin kun yksi, jonka lainasin kirjastosta siinä kuvitelmassa että olin nauttinut siitä nuorempana (lainasin sen lisäksi eilen yhden virkkauskirjan ja neulelehden, olen stereotyyppinen vanhapiika), kuului siihen genreen, jossa sankari kuvittelee sankarittaren pettäneen hänet jonkun toisen kanssa ja raiskaa tämän. Jostain syystä se ei vaikuta minusta kauhean romanttiselta.

2 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

"Päätin sitten että olen vielä toipilas ja olen lähinnä lukenut hauskaa kirjaa."

Aah. Tämä on toipiluuden paras laji: riittävän terve nauttimaan hyvistä puolista. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kun vielä pystyisi nauttimaan hyvällä omallatunnolla. En osaa uskoa että saatan olla vielä sairas vaan ajattelen että olen vain laiska, vaikka hädin tuskin pysyn hereillä. Voi olla että yksin kotona oleminen alkaa vähitellen tympimään mutta en jaksa tehdä muutakaan.

Blog Widget by LinkWithin