23.4.2007


Näin eilen oudon liitäjän taivaalla, näyttää jotenkin pelottavalta. Tietääkö joku mistä tuossa on kyse (kun yleensä joku aina tietää)? Onko se jonkinlainen laskuvarjo? Minun korkeanpaikankammoni on niin paha että tuollainen vaikuttaa painajaismaiselta, en ole koskaan edes unelmoinut lentämisestä vaikka se kai niin yleinen haave onkin.

Viikonloppuni ovat nykyään niin rankkoja että maanantai menee toipumiseen. En varmasti kestäisi oikeasti vauhdikasta elämää.

Olin aika sosiaalinen lauantai Tristis kävi täällä teellä ja eilen kävimme kävelyllä. Tapasin myös sen tytön jonka tapasin yhdellä keskustelualueella, joka lukee samanlaisia kirjoja kuin minä mutta ei aivan samoilta kirjailijoilta, joten pystymme hyvin lainaamaan toisillemme kirjoja. Kävimme samalla kahvilla ja juttelimme, en ole aiemmin tavannut ihmistä, joka oikeasti ymmärtäisi mistä romantiikan lukemisessa on kyse ja jolla olisi hyvin samanlainen lukuhistoria (Victoria Holt, Madeleine Brent, Georgette Heyer, Lucilla Andrews ja myöhemmin sellaisia joita ei yleensä Suomen kirjastoista löydy). Netissä olen tavannut muitakin, heille yhteistä tuntuu olevan älykkyys, vähän erikoinen huumorintaju ja jonkinlainen sivistyneisyys. Varmasti romantiikan lukijoista löytyy niitä stereotyyppejäkin, heihin en ole vain törmännyt. Annoin eilen lainaan neljä kirjaa ja sain itse viisi (joista neljä on ohuehkoja). Eilen luin yhden, se oli niin jännittävä että minun piti valvoa puoleen yöhön ja tänään en ole oikein saanut mitään tehtyä vajaan kuuden tunnin unilla. Nyt on menossa kolmas ohuehko tänään. Tarkoituksena on taas vaihtaa kirjoja joskus lähiaikoina.

Taisin saada kirjani ongelmat ratkaistua, yksi niistä ei ilmeisesti ollut edes oikea ongelma, vain meidän tottumattomuuttamme vedoksiin. Kustantaja on Australiassa, hän olisi tiennyt. Itse aiheuttamani ongelma on myös ehkä ratkaistu, täytyy huomenna lähettää mallisivu painoon ja pyytää heitä katsomaan tulostuuko se kunnolla.

Tietääkö muuten kukaan miten jääkaappia saisi parhaiten liikutettua niin että sen takaa saisi imuroitua? En ole tainnut tehdä sitä täällä kertaakaan enkä saa jääkaappia liikkeelle.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alkoi kiinnostaa, että mistä siinä romantiikan lukemisessa oikeasti on kyse. Luen paljon, nykyään en enää paljonkaan ns. romantiikkakirjoja, pidän edelleen paljon romanttisista elementeistä lukemissani kirjoissa, mutta en tiedä, mitä tarkoitat.

Laura
polkkaa.wordpress.com

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se oli minulta huonosti ilmaistu, syitä on tietysti vaikka miten monia, ehkä enemmänkin tarkoitin sitä että ymmärrämme sen tarpeen eikä sitä tarvitse puolustella. Minulla ja aika monilla muillakin yksi syy on turvallisuus, siis juuri romanttisten genre-kirjojen lukemiseen. Taattu onnellinen loppu on lohdullinen, itselläni kyse on osittain pakenemisesta. Tiedän että jotkut lukevat pahaan oloonsa mielellään muiden kärsimyksestä mutta minulla se ei toimi. Luulen että osittain on kyse siitä että pystyn tuntemaan tiettyjä tunteita joita en muuten tunne ja turvallisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjat kuulostivat kiinnostavilta - varsinkin tuo, jota ei voinut jättää kesken. Kertoisitko teostiedot? Kiitos jo etukäteen!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se jota ei voinut jättää kesken oli Susan Elizabeth Phillipsin Nobody's Baby But Mine, joka ei päässyt ihan ylimpien suosikkieni listalle, mutta joka oli ei niin kauhean innostavasta asetelmastaan (miespäähenkilö pelaa amerikkalaista jalkapalloa, tylsää) huolimaatta aika mukaansatempaava. Muut olivat Linda Howardia, MacKenzie's Pleasure (joka oli aika jännittävä) ja Game of Chance, ne luin tänään. Nyt on kesken Dream Man josta en osaa sanoa vielä oikein mitään ja jäljellä on After the Night, joka näyttää kertovan kostosta, en ole varma nautinko siitä. MacKenzie's Pleasure oli noista paras.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tiedoista: nuo ovat tuttuja nimiä, varsinkin Howard (pidin paljon Now you see her -teoksesta). Parhaillaan luen To die for -kirjan jatko-osaa Drop dead gorgeous (joka ei taida olla yhtä hauska kuin To die for).
Romantiikkagenremieltymystä on vaikea selittää, mutta mielestäni olet onnistunut hyvin (tässä ja aiemmissakin merkinnöissä)!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Now You See Her (jonka luin suomeksi, ainakin kuvittelen sen olevan se kirja) oli kyllä aika hyvä. Pidin myös Open Seasonista ja oikeastaan muistakin jotka olen häneltä lukenut, paitsi että vihasin Loving Evangelinea ja Dying To Please oli kauhean tylsä. To Die Foria en ole lukenut, sen asetelmassa on jotain sellaista joka minua ei kiinnostava vaikka sitä onkin kehuttu.
Se kyllä löytyy siltä kirjojen lainaajalta joten taidan kokeilla sitä jossain välissä.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että tunnet livenä romantiikkalukijan; kuulostaa hauskalta että voi jutella ja lainailla.
Oletko lukenut Stephanie Meyerin Twilight-teosta (suom. Houkutus) tai sen jatko-osaa New Moon? Ne ovat mielenkiintoisella tavalla nuorten- ja aikuisten kirjojen välimaastossa...Kyseessä on vampyyritarina - mutta vaikket olisikaan innostunut Anne Ricesta tai vastaavista, niin kannattaa antaa näille mahdollisuus. (En voinut lopettaa Twilightia kesken.)

Jussi kirjoitti...

Kuvassa on riippuliidin.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, aika osuva määritelmä. Kiitos, ymmärrän mitä tarkoitat. Minusta on aina mielenkiintoista, kun joku osaa määritellä taustoja motivaatioilleen ja tottumuksilleen, jotka yleensä ovat vain "vaistomaisia".

Oletko lukenut Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin? Se on minulle aivan ykkönen. Ja onnellinen. Kaari Utriosta pidän myös todella paljon. Rosalind Lakerilla on suloisia kirjoja...

Laura

Nobelstraat kirjoitti...

Tarkoittaako romantiikka Harlekiini-kirjoja? En ole kyllä ikinä sellaista lukenut (enkä tunnustaisi vaikka olisin), mutta eikös ne juonet ole aika ennalta-arvattavia.

Jotain tähän tyyliin: nainen tuntee jonkun miehen, jota kaikki yrittävät tyrkyttää naiselle. Nainen kokee itsekin, että hänen pitäisi tykätä kyseisestä miehestä ja ottaa hänet, koska mies on niin hyvä. Sitten jostain ilmestyy joku mies, joka on vähän roisto ja jota kaikki halveksuvat. Kirjan mittaan tapahtuu jotain, jossa tämä roisto-mies pelastaa naisen, ja nainen rakastuu mieheen, koska roistolla olikin kultainen sydän. Eikä pidä unohtaa, kuinka roisto näyttää komealta.

Ainakin romanttiset elokuvat menevät usein noin.

Tero kirjoitti...

Kuvassa ei ole riippuliidin vaan mova eli moottorivarjo.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, en ole lukenut. Olen allerginen vampyyreille :) Olen kyllä kuullut tuosta kirjasta paljon hyvää. Täytyy varmaan kokeilla jos sattuu löytymään helposti kirjastosta.

Jussi ja Tero, kiitos tiedosta. Moottorivarjolta se tosiaan näyttää netistä löytämieni kuvien perusteella, aika erikoisen näköistä touhua. Otin kuvan ikkunani läpi, näytti vähän oudolta kun yhtäkkiä joku liitää sen ohi.

Laura, luin joskus aika nuorena jonkin verran Brönteja, mutta en oikein muista mitä kirjoja tarkkaan ottaen luin. Pitäisi varmaan lukea uudestaan mutta ne tuntuvat liian "goottilaisilta" minun makuuni. Kaari Utriota luin samoihin aikoihin ja myöhemminkin ja pidin kyllä joistain, ehkä enemmän niistä jotka eivät olleet niin kauhean dramaattisia. Rosalind Lakerin nimi on hämärästi tuttu, mutta en ole tainnut lukea hänen kirjojaan.
Romantiikan yksi hyvä puoli on monipuolisuus, vaikkei sitä välttämättä ulkopuolinen tajuaisikaan, löytyy erilaisiin makuihin sopivia kirjoja :)

Nobelstraat, en tarkoita kun en Harlekiieja lue. Muutaman olen lukenut mutta huomannut että ne ovat yleensä liian kaavamaisia minulle (jossain vaiheessa tulee Suuri Väärinkäsitys, joka erottaa rakastavaiset loppukirjaksi kunnes he löytävät taas toisensa). Niistäkin kyllä löytyy erilaisiakin kirjoja, itse en vain jaksa penkoa niitä. Tuohon juoneenkaan en ole kauhean usein törmännyt enkä usko että se on kauhean tyypillinen, yksi romanttisen genren piirteistä on nimittäin se että on selvää ketkä rakastuvat toisiinsa, tarinassa on olennaista kuvata rakastumista. Chick lit ja yleinen naisille suunnattu fiktio ovat erikseen, niissä rakkaudella on yleensä vain sivurooli. Tietysti romantiikkaa on vaikka minkälaista ja aika suuri osa siitä on roskaa, mutta niissä joita itse luen ei esimerkiksi sankari useinkaan ole mitenkään erityisen komea.
Tällä hetkellä muodissa ovat erilaiset paranormaalit kirjat, henkilöt ovat vampyyreitä tai ihmissusia tai muita muodonmuuttajia, kirjojen sävy on synkkä ja niissä on paljon toimintaa ja rajua seksiä. Tai niin kuvittelen kun itseäni ei kauheasti kiinnosta enkä ole lukenut. Ne kuitenkin poikkeavat aika paljon siitä romantiikan harlekiinimaisesta stereotyypistä.

borgne kirjoitti...

Kuvassa tark. ottaen moottoroitu varjoliidin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kuvassa on taikinahavukan poikanen

Nobelstraat kirjoitti...

En niistä juonista sitten tiedä, mutta eniten taidan kumminkin pitää saksalaisesta hydrauliikka-romantiikasta.

Blog Widget by LinkWithin