10.7.2007

Olen edelleen isäni toimistolla. Minun pitäisi kirjoittaa yksi sähköposti ja pääni on niin tyhjä etten tiedä mitä kirjoittaisin, varsinkaan kun en ole varma onko viesti edes tarpeellinen. Nälkä ei auta ajattelemisessa mutta en voi lähteä pois ennen kuin saan tuon kirjoitettua. Täällä ei ole mitään ruokaakaan.
Äsken täällä kävi sähkömittarinlukija, en ole ennen törmännyt sellaiseen. Tietysti jossain dekkarissa hän olisi ollut joku roisto, minun olisi tietysti pitänyt pyytää häntä todistamaan henkilöllisyytensä.
Luulen että minulle tekee hyvää lähteä vähäksi aikaa pois. Jos vaikka heinät ja pujot eivät kukkisi siellä niin vilkkaasti.

Taisin keksiä mitä voisin kirjoittaa siihen sähköpostiin. Ei kai se niin haittaa jos kirjoittaa vähän tyhmiä? Vaikka kohde olisikin pelottava.

5 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Jos kohde on pelottava, on parasta kirjoittaa tyhmiä. Siis, kun ei se niin haittaa, että se pelottava pitää tyhmänä - voipahan vapaasti sitten käyttäytyä sen seurassa miten vaan, kun se jo pitää tyhmänä. Ainakin näin minun järjelläni ajateltuna. :D

Kysyn muuten uudelleen nyt niistä valokuvista, joista jo jossain tuolla aiemmin. Eli kelpaisiko jokunen mustavalkoinen valokuva johonkin käyttöön, vai pistänkö pois? Ei sillä, että niillä oikeasti mitään kiirettä olisi, mutta roikkuvat asiat...

Anonyymi kirjoitti...

Heips, blogilistan kautta löysin blogisi ja olen sitä seuraillut kun töissä on tylsää. Aika monet asiat sun kirjoituksissa kuulostaa tutuilta :)

Anonyymi kirjoitti...

Onko tää nyt niitä kirjotuksia, että "en etsi miestä, mutta" ja kohta ollaan treffeillä ja seurustellaan?

Panu kirjoitti...

Seisoitkohan pysäkillä tässä pari päivää sitten, kun raahauduin ruokatunnilta takaisin töihin? En uskaltanut tervehtiä, kun en ollut varma.

Mitä nörttiyteen tulee, minua hämmentää vieläkin se, miten tietokoneita harrastaviin nuoriin liitetyt mielikuvat ovat nuoruudestani muuttuneet. Kun minä olin tulossa täysi-ikäiseksi, tietokoneharrastajat nimenomaan eivät olleet leimallisesti epäsosiaalisia kotonaluuhaajia, vaan heidät miellettiin, öhm, aikalaiskauden mukana virtaaviksi nuoriksimiehiksi, joiden olisi tulevaisuus.

Piknikkikutsu on yhä voimassa, mutta käytännön toteuttaminen tuntuu vaativan sitä, että me Marian kanssa löytäisimme jostain organisointi- tai organisoitumiskyvyn. Ajattelin, että ystäväni suuri tiedemies Ivan Hlinka tulisi myös mukaan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, kuvat kiinnostavat, vähän riippuen siitä millaisia ne ovat.
Ja tuo on hyvin järkeilty, varsinkaan kun tuskin koskaan edes tapaan sitä pelottavaa tyyppiä.

Terhi, samanlaisia asioita kokeneiden tapaaminen on ollut minulle yksi bloginpitämisen hyvistä puolista.

Anonyymi, erittäin epätodennäköistä.

Panu, joku päivä seisoin kun olin äitini kanssa liikenteessä mutta ehkä se en ollut minä.
Odotan takrempaa tietoa piknikistä.

Blog Widget by LinkWithin