5.8.2007


Tämä viikonloppu on ollut mittapuullani aika ihanteellinen.

Lauantaiaamuna menimme isäni ja äitipuoleni kanssa metsäretkelle. He olivat etsineet karttojen ja ilmakuvien perusteella sopivan näköisen metsän ja niin me ajoimme edestakaisin Liedossa etsimässä sopivaa kulkureittiä siihen. Ensimmäinen reitti vei jonkun talon pihaan ja siirryimme seuraavaan paikkaan, joka olikin parempi. Retki oli juuri sopiva, hyvää seuraa, eväitä (joita ei tarvinnut edes itse pakata), jättikokoisia mustikoita, joita oli varvuissa niin paljon että ne notkuivat marjojen painosta ja ihana pieni sisilisko, ensimmäinen jonka näin lapsuuteni jälkeen.

Illalla menin keskustaan tapaamaan Veloenaa ja hänen ystäviään. Olin vähän hermostunut etukäteen ja pelkäsin ettei minulla olisi mitään sanomista aivan vieraille ihmisille (tai ihmisille jotka tunnen vain Veloenan blogin hahmoina). He olivat kuitenkin todella ystävällisiä ja ottivat minut mukaan ja minulla oli hauskaa. Istuimme puistossa ja söimme hyvää soijajäätelöä. Olin yllättynyt siitä miten paljon väkeä kaupungilla oli, Aurajoen rantakin oli ihan täynnä, eikä siellä ollut pelkästään humalaisia teinejä. Huomaa ettei minulla ole yleensä tapana käydä kaupungilla myöhään.
Olisin voinut ollut vähän myöhempäänkin mutta olin järkevä ja lähdin kotiin yhdentoista maissa, se oli ehkä ihan hyvä päätös.

Tänään heräsin puoli kahdeksalta, se oli aika yllättävää. Olin aika väsynyt ja ajattelin etten tee tänään mitään. Olin ajatellut pestä mattoni, en ole pessyt niitä koskaan ja ne olivat aika likaiset. Olen vältellyt pesemistä pitkään mutta nyt on luvattu niin aurinkoista että se alkoi tuntumaan velvollisuudelta. Olen iloinen että sain sen aikaiseksi. Olosuhteet olivat ainakin hyvät. Täällä on lähellä kaupungin ylläpitämä matonpesupaikka ja siellä oli helppo (sen jälkeen kun kysyin apua asiantuntevan näköiseltä tädiltä) pestä kaksi pientä mattoani, se oli yllättävän hauskaakin. Pidin erityisesti mattomankelista, sen käyttäminen oli niin hauskaa että laitoin mattoni sen läpi useamman kerran. Jätin matot sinne kuivumaan, täytyy varmaan hakea ne joskus iltapäivällä, huomasin että pihassani on matonkuivaustelinekin.
Huomasin kyllä selityksen sille miksi mattoni olivat niin halpoja, toinen matto päästi pahasti väriä.

Nyt voisin tehdä lounaaksi amerikkalaistyylisiä mustikkalettuja.

4 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Ihanaa oli nähdä taas! Olet ystävä. Heh, ehkä muut olivat sitä paitsi yhtä hämmentyneitä tavatessaan hekin blogihahmon ;)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oli kyllä hauskaa tavata taas :)

Minulle ei koskaan tule mieleen että saattaa olla mahdollisuus että muut saattaisivat hämmentyä minun tapaamisestani, jotenkin mieleen on juuttunut se ajatusmalli että muut ovat aina itsevarmoja ja tietävät mitä tekevät ja olen itse aina se hämmentynyt ja epävarma. Siitä on vaikeaa päästä eroon vaikka tiedänkin olevani väärässä.

KK kirjoitti...

Blogihahmoon tutustuminen on joka kerta hämmentävä tapahtuma, kokemukseni perusteella kuitenkin myönteinen sellainen. Kirjoittava ihminen ei ole välttämättä muita ihmisiä mielenkiintoisempi saati parempi, mutta kirjoittaessaan hän on tuonut jo valmiiksi itsestään esiin sävyjä ja poimuja, jotka harvoin tulevat esiin ensi kohtaamisella. Kunpa muistaisikin tämän "normaaleja" ihmisiä tavatessaan; ettei tekisi heistä liian pikaisia johtopäätöksiä.

Polkupyöräkorjaamosta en tiedä, mutta Koulukadulla Puutarhakadun ja Yliopistonkadun välissä on ainakin pyöräliike, jonka edustalla on sisuskumeja myyvä automaatti. Kuusi euro kappale. Ei paha.

Nii, ja oli hauska tutustua!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

On kyllä helpompi suhtautua sellaiseen ihmiseen, jonka traumoista ja epävarmuuksista tietää jootain, sellaiset ihmiset eivät ole niin pelottavia.

Blog Widget by LinkWithin