19.9.2007

Äidin luona oli sellaista kuin aina, mukavaa. Paitsi että äitini oli vähän sairaana (ja minä yritin kuulostella olenko itsekin sairastumassa vai uskallanko lähteä matkaan, bussissa ei ole kivaa mahataudissa). Kävimme perinteisillä syysmarkkinoilla, joilla ei ole ikinä niin ihanaa kuin aikaisemmin. Voi olla että ensimmäisillä markkinoilla oli sitten niin hauskaa ettei sitä voi ylittää. Minä löysin kuitenkin vesirinkeleitä joita olin himoinnut pari päivää. Leivoin aika paljon, perunarieskoja (niistä osaan tehdä aika hyviä vaikka itse sanonkin), omenapiirakkaa ja kauralastuja. Neuloin paljon ja luin muutaman hauskan kirjan. Jos pystyisin rentoutumaan tuo olisi ollut mukava loma.

Taidan matkustaa jatkossakin bussilla Jyväskylään. On niin paljon helpompaa nousta bussiin melkein naapurissa kuin matkustaa ensin keskustaan ja kävellä siellä ainakin puoli kilometriä (olen aika huono arvioimaan välimatkoja). Turusta Jyväskylään -matka on hauskempikin kuin Oulusta Jyväskylään, se on tietenkin vähän lyhyempi ja pidän enemmän maisemista. Olin kyllä jo ehtinyt kyllästyä täysin Oulun ja Jyväskylään väliin. Nyt puolenvälin kahvitauko on Tampereella, se on aika paljon hauskempi paikka kuin Pyhäsalmi (minusta siis). Bussitkin ovat tyhjempiä, johtuen kai siitä että junallakin pääsee. Jyväskylästä meitä lähti eilen kaksi, Tampereelta kolme. En tiedä voiko tuo kannattaa. Tietysti nyt oli tiistai-iltapäivä, se ei ehkä ole vilkkain matkustusaika.

Tapasin aamupäivällä yhden mukavan tytön, joka on aika lailla samassa tilanteessa kuin minä, paitsi että hän tekee kustannustoimittajan töitä (esim. isäni firmalle). Istuimme pari tuntia kahvilassa juttelemassa, aika meni aika nopeasti. Ostin kotimatkalla torilta viisi litraa puolukkaa, luovuin toivosta että saisin kerättyä itse tarpeeksi.

Olen saanut sähköpostin jota en uskalla lukea. Se on jostain paikasta johon olen lähettänyt avoimen hakemuksen, mutta kuvittelen kuulleeni niistä kaikista. Ei pitäisi pelätä tuollaisia sähköposteja, varsinkin kun se on todennäköisesti kieltävä vastaus joihin olen niin tottunut jo etteivät ne oikein tunnu missään. Myönteinen vastaus olisi pelottavampi.
Lisäys heti perään: Keräsin rohkeutta ja luin sähköpostin. Se ei ollut paha, kieltävä vastaus paikasta jota en edes hakenut, vain lähetin sinne kysymyksen (en hakenut kun tulin siihen tulokseen että ehkä keskityn nyt työnhakuun Turussa ja sitä paitsi kyseessä oli mainostoimisto, en tiedä miksi haen niihin kun en kuitenkaan ole sinne sopiva). Kyseessä oli ad-assarin paikka ja he olivat palkanneet sinne minua reilusti vanhemman ihmisen. Olen välillä miettinyt että ehkä alan olla liian vanha (sen lisäksi että olen parhaassa lapsentekoiässä ja siksi epäilyttävä ja opiskellut koulussa jolla ei ole hyvää mainetta, tai juuri minkäänlaista mainetta) mutta ehkä minulla on toivoa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uteliaisuudesta kysyn, että millä graafisen/taide-alan kouluilla sitten on hyvä maine Suomessa?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Taideteollisella korkeakoululla ja Lahden Muotoiluinstituutilla, ainakin. Viime viikolla isäni ihmetteli miten jonkun hänen tuttunsa tytär oli saanut vakituisen työn ilman että oli edes oikeastaan hakenut. Varmasti hän oli kauhean hyvä mutta Muotsikan käymisestä saa lisäpisteitä, luulen.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä ei nyt varsinaisesti liity tuohon tekstiisi mitenkään, mutta graafiseen alaan kumminkin. Kiinnostaisi yksi juttu graafiseen alaan ja esim. kirjan kansiin liittyen. Jos haluaisit auttaa, niin ensiksi yksi alustava kysymys: minkä maalaisten graafisen alan opettajien/ammattilaisten/opiskelijoiden kanssa teit eniten opiskelutöitä tai muuta ammatillista juttua siellä Tilburgissa?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En tiedä onko tästä apua: ammatillisia juttuja tein Tilburgissa muutaman kirjankannen isälleni. Ne tein ihan yksin kotona. Koulujututkin olivat itsenäisiä, jouduin melkein yhteen ryhmätyöhön mukaan mutta pääsin siitä eroon, muihin opiskelijoihin minulla ei ollut muuta kontaktia kuin satunnainen juttelu koulun käytävillä toisten vaihtareiden kanssa (yksi suomalainen ja yksi italialainen). Jos on kauhea pilkunviilaaja niin en varsinaisesti tehnyt mitään graafiseen alaan liittyvää koulussa, se kun viittaa painoteollisuuteen (noiden kansien voi nyt ajatella liittyvän siihen, ne kuitenkin painetaan, mutta yleensä graafinen ala tarkoittaa varsinaista painotyötä). Minulla oli yksi typografian ja graafisen suunnittelun opettaja, jonka näin ehkä kaksi kertaa, sen jälkeen hän katosi, hän oli hollantilainen. Muuten opettajani (kaikki hollantilaisia) liittyivät kuvittamiseen ja piirtämiseen ja valokuvaukseen, en varsinaisesti opiskellut siellä ihan oman alani juttuja.

Anonyymi kirjoitti...

En oikein tiedä noiden eri alojen täsmällisiä merkityksiä, joten kutsun graafiseksi alaksi kaikkea kuvataidetta, jossa ei tehdä tauluja kankaalle ja myyntiin. Siksi tässäkin kohta kirjoitan "graafisesta alasta", vaikka sisällytän siihen myös kuvituksen ja valokuvauksen ja piirtämisen ja mitä nyt ikinä teittekään opiskeluissa. Miksikä sitä sitten oikeasti kuuluisi kutsua?

Okei, no sitten niitä kysymyksiä. Jos ihmettelet kauheasti tarkoitusta, niin voin sanoa että liittyy omiin opintoihini/liiketalouteen jossain määrin, ja toisaalta mua vaan kiinnostaa. Tarkemmin voin selittää muualla, mut en oikein täällä sun blogissa.

Ensimmäiseksi niistä kansista: teitkö niitä yksin, vai ehkä osana opiskelutehtäviä? Jos osana opiskelusuorituksia, niin miten vertaisit hollantilaisten opettajien mielipiteitä suomalaisiin graafisen alan opettajiin? Ymmärsivätkö hollantilaiset helposti niitä ns. symbolisia merkityksiä, mitä sisällytit kuvituksiin?

Entä opiskelutehtävät, ymmärsivätkö hollantilaiset opettajat helposti symbolisia merkityksiä töissäsi? Entä ymmärsitkö sinä helposti, mitä opettajat ehdottivat töihin? Ymmärsitkö niitä merkityksiä, joita he ajoivat takaa?

Koska kokemuksesi on eniten kirjan kansista, niin sitten tällainen spekulatiivinen kysymys kansista: luuletko, että hollantilaiset opettajasi pystyisivät helposti tekemään kannet suomalaiseen kirjaan? Sellaiset kannet, jotka sekä kustantaja, kirjailija että lukeva yleisö hyväksyisi. Pystyisivätkö he tulkitsemaan kulttuurisia asioita oikein suomalaisesta kirjasta ja sisällyttämään ne kansiehdotukseensa?

Vaikeita kysymyksiä, tiedän, mutta kiitos jos jaksat vastata. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En minäkään oikein tiedä miksi niitä voisi kollektiivisesti kutsua. Nuo nimitykset ovat kyllä hämääviä, graafisessa teollisuudessa on ammattinimike taittaja joka on eri juttu kuin se taittaminen mitä minä teen (luulen että se on konkreettista taittamista) ja työpaikkailmoitukset pitää lukea aika tarkkaan.

Tein kannet yksin enkä edes näyttänyt niitä opettajille, kouluun ne liittyivät vain niin että skannasin ne siellä.

Tein koulussa yhtä kuvitustehtävää mutta siihen ei liittynyt yhtään mitään symboliikkaa, tai mitään sen kummempaa symboliikkaa kuin mitä puihin yleensä liittyy. Kuvat olivat vain puita. Valokuvasin myös niitä, aluksi vähän dokumentoiden, myöhemmin etsien hollantilaisista järjestelmällisistä metsistä villeyttä. Valokuvauksen opettajani ymmärsi mihin pyrin, mutta se saattoi johtua siitäkin että selitin kuvia hänelle. Toiselle valokuvauskurssille otin symbolisempia kuvia, kuvitin Beatlesin Eleanor Rigby -kappaletta rapistuneiden hautakivien kuvilla, tarkoitus oli kuvata yksinäisyyttä ja unohdusta, opettaja muistaakseni tajusi idean.

En muista mitä opettajat ehdottivat. Puuvalokuvaopettajan mielestä kuvillani olisi pitänyt olla syvempiä merkityksiä mutta hän ei ehdottanut muuta kuin parempia kuvauskohteita ja pyrkimystä pois pinnallisesta kauneudesta. Kuvitusopettaja puuttui enemmän tekniikkaan, ei kuvien sisältöön. Toinen valokuvauksenopettaja ei tainnut juuri antaa mitään ehdotuksia (siitä on jo niin kauan etten oikein muista).

Riippuu varmaan kirjasta (tekisikö hollantilainen kannen Suomen vai Hollannin markkinoille?). Jotkut symbolit ovat yleismaailmallisia, luulen että hollantilainen voisi tehdä ihan hyvin kannen suomalaiseen dekkariin. Toisaalta voi olla ettei hän osaisi tehdä kantta vaikka Hollannista kertovaan kirjaan, hän ei ehkä osaisi valita aiheita jotka symboloivat Hollantia suomalaisille. En oikeastaan tiedä millaisia kansia Hollannissa yleensä tehdään ja kun minulla ei ollut varsinaisia luokkakavereita en myöskään nähnyt millaisia töitä he tekivät.
Aika monissa kirjoissahan on Suomessakin alkuperäinen kansi.

Minä en oikeastaan kauheasti ajattele kansien symboliikkaa, siis omien kansieni kohdalla. Se ei ole yleensä kovin tietoista vaan kannen aihe tulee jostain alitajunnastani.

Vastauksistani ei tainnut olla mitään hyötyä :)

Anonyymi kirjoitti...

En muista mitä opettajat ehdottivat. Puuvalokuvaopettajan mielestä kuvillani olisi pitänyt olla syvempiä merkityksiä mutta hän ei ehdottanut muuta kuin parempia kuvauskohteita ja pyrkimystä pois pinnallisesta kauneudesta. Kuvitusopettaja puuttui enemmän tekniikkaan, ei kuvien sisältöön. Toinen valokuvauksenopettaja ei tainnut juuri antaa mitään ehdotuksia (siitä on jo niin kauan etten oikein muista).

Riippuu varmaan kirjasta (tekisikö hollantilainen kannen Suomen vai Hollannin markkinoille?). Jotkut symbolit ovat yleismaailmallisia, luulen että hollantilainen voisi tehdä ihan hyvin kannen suomalaiseen dekkariin. Toisaalta voi olla ettei hän osaisi tehdä kantta vaikka Hollannista kertovaan kirjaan, hän ei ehkä osaisi valita aiheita jotka symboloivat Hollantia suomalaisille. En oikeastaan tiedä millaisia kansia Hollannissa yleensä tehdään ja kun minulla ei ollut varsinaisia luokkakavereita en myöskään nähnyt millaisia töitä he tekivät.
Aika monissa kirjoissahan on Suomessakin alkuperäinen kansi.



Kiitos vastauksista! Kyllä niistä hyötyä oli, tosin se ala, mitä tarkalleen ajattelen on markkinointiviestintä (=mainonta). Mainonnassa voi olla, että joudutaan käyttämään kulttuurikohtaista symboliikkaa enemmän kuin kirjojen kansissa. Kansissa voi ehkä tarrautua niin paljon siihen juoneen ja lajityyppiin.

Kyllähän taiteeseen yleensä aina liittyy symboliikkaa ja myös kulttuurista symboliikkaa, mutta vain mainonnassa ja vastaavilla aloilla sitä symboliikkaa täytyy tutkia ja miettiä, että vetoaako se yleisöön. Alitajuntahan symboleja tuottaa ja tulkitsee, niitä harvemmin vain tuodaan tarkempaan käsittelyyn sieltä alitajunnasta.

Siinä hollantilaisen kuvittajan spekulatiivisessa tapauksessa kansi tehtäisiin Suomen markkinoille. Lisäkysymys aiheeseen, liittyen graafiseen työhön muutenkin. Oletetaan, että hollantilainen kuvittaja ei pystynyt tekemään sopivaa kantta. Luuletko, että sellaisessa tapauksessa kannen pystyisi tekemään projektina? Siis tähän tyyliin: suomalainen alan ihminen keskustelisi hollantilaisen kanssa ideoista, ja saatuaan tietää hollantilaisen alkuperäisen idean, muokkaisi tästä suomalaiseen kulttuuriin sopivan hahmotelman. Tämän jälkeen hollantilaisella olisi vapaat kädet toteuttaa hahmotelma millä tahansa tekniikalla. Olisiko mahdollista / onko tuollainen projektityöskentely muutenkaan yleistä alalla?


Oletko muuten taidegrafiikkaa tehnyt missään vaiheessa opinnoissasi?

Anonyymi kirjoitti...

Sori tuli pätkä sun tekstiäsi tuohon vastaukseen mukaan, kun kopsasin sen luettavaksi itselleni tähän kommenttiruutuun...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minusta tuo projektityöskentely kuulostaa ihan järkevältä mutta minulla ei ole kokemusta muusta kuin aika yksinäisestä freelance-työstä niin en tiedä mitä alalla oikeasti tehdään. Missään koulussani en ole opiskellut kansien tekemistä, olen järkeillyt oman tapani hyvin pitkälti omasta päästäni. Ehkä sen takia kansiani on joskus sanottu omaperäisiksi, en minä tiedä miten niitä pitäisi oikeasti tehdä.

Olen tehnyt taidegrafiikkaa viimeksi kuvataidekoulussa ja haluaisin tehdä sitä taas, rakastin sitä (ja olen katkera ettei siitä ikinä syntynyt opetusryhmää jossa sitä tehtäisiin jatkuvasti). Ammattikoulussa teimme kyllä vähän seripainoa ja linoleikkausta mutta se ei ollut kovinkaan kummoista.

Anonyymi kirjoitti...

Okei, no tuosta kulttuuri- ja symboliikkajutusta ja projektityöskentelystä voidaan jutella myöhemminkin jos satutaan tapaamaan. Nimittäin minua todella kiinnostaa se, monestakin syystä, mutta en halua tarkemmin kirjoittaa niistä tänne nettiin.

Tuo taidegrafiikkajuttu tuli ihan äskettäin mieleen. Hyvä homma, jos taidegrafiikan jutuista pidit. Ainakin ajatellen tätä seuraavaa juttua.

Tämä on aika vaikeaa... En yhtään pidä tilanteista, joissa pitää luvata jotain, joka ei mahdollisesti toteudu. Mutta mutta, tunnen vuosien takaa yhden ihmisen, joka on taidegrafiikka-alalla, ja jolla on takuuvarmasti kaikenlaista tietoa ja kontakteja sillä puolella. Voi jopa olla kontakteja muuallekin kuin pelkästään taidegrafiikan puolelle. Tunsin kyseisen ihmisen aikoinaan ihan hyvinkin, ei oltu siis pelkkiä hyvän päivän tuttuja, mutta erään avioerotilanteen takia en ole nähnyt enkä puhunut hänen kanssaan muutamaan vuoteen. Juuri tuon avioerotilanteen takia olin kyseisen ihmisen unohtanutkin siinä mielessä, etten ole aiemmin ottanut asiaa esiin. Voisin kumminkin yrittää ottaa jotain yhteyttä, ja kysyä jos vaikka voisit lähettää tietosi hänelle tai jos hänellä olisi jotain kontakteja, joihin voisit ottaa yhteyttä. 2 muttaa: 1) jos jotain olisi, niin siihen luultavasti liittyisi vähintäänkin matkustamista usein Helsinkiin tai Tampereelle, ja 2) en edelleenkään lupaa mitään.

Kiinnostaako jos otan tässä joku päivä yhteyttä siihen ihmiseen?

Blog Widget by LinkWithin