21.9.2007

SPR ja vähän muuta

Tänään on ollut aika jännittävä ja sosiaalinen päivä.

Minulla oli aamulla vaikeuksia löytää SPR:n toimistoa, asiaa ei auttanut se että kun tarkistin osoitetta netistä en tajunnut että Varsinais-Suomen piiritoimistolla ja Turun osastolla on joku ero ja minulla oli kaksi paikkaa tarkistettava, yksi tarkka osoite ja kahden kadun kulma jossa näkyikin toisen kerroksen ikkunassa punaisia ristejä. Kello ei ollut vielä yhdeksää enkä tajunnut etteivät he olleet vielä auki (ajattelin että kun minun piti alkaa keräys yhdeksältä niin minun olisi hyvä olla hakemassa lipasta ennen sitä), soitin summeria ja pääsin ylös ja ihmiset olivat ystävällisiä eivätkä moittineet minua siitä että olin liian ajoissa paikalla. Sain lippaani ja kävelin seuraavalle kadulle pienen kauppakeskuksen (jos Brahe-Centeriä voi sellaiseksi sanoa) eteen seisomaan. Ensin näytti siltä että tulokseksi jäisi omista taskuistani löytyneet kolikot ja 15 senttiä jotka kummallinen alkoholisoituneen näköinen nainen antoi mutta rahaa kertyi lopulta ihan hyvin. Lahjoittajat poikkesivat vähän oululaisista lajitovereistaan (se saattoi johtua keräyspaikastakin, Oulussa olin viime vuonna automarketin edessä). Oulussa lahjoittajat olivat lähinnä naisia, aivan nuoria ja vanhempia, lasten kanssa liikkeellä olleet eivät antaneet mitään, eivätkä yli kolmekymppiset miehet. Täällä lahjoittajat olivat aivan kaikenlaisia, mukana oli teinipoika, amispariskunta (tai ainakin stereotyyppisen sellaisen näköinen), rakennusmies tuunatussa autossa (seisoin jalkakäytävällä jonka viereen oli pysäköity autoja ja yksi mies jopa avasi autonsa ikkunan ja pyysi minut lähemmäksi hakemaan rahoja), ehkä saksalainen turisti (sain jopa sanottua "danke") ja paljon muita. Kaikki olivat ystävällisiä (sekin mies joka tuli valittamaan ettei sossu anna tarpeeksi rahaa ja häntä vasta pitäisikin auttaa) mutta ottivat vähemmän kontaktia kuin Oulussa, yleensä tiputtivat rahat lippaaseen ohikulkiessaan ilman katsekontaktia. Ehkä se oli ihan hyvä, olin tehnyt taas vähän huonosti kotiläksyni sen suhteen mitä rahoilla oikeastaan tehdään, Oulussa sitä kysyttiin useamman kerran, nyt ei kertaakaan. Kahdessa tunnissa nilkat jäykistyivät ja tuli aika kylmä aurinkoisesta syyssäästä huolimatta, kun palautin lippaan sormeni olivat niin turrat että allekirjoituksestani tuli aika paljon epäselvempi kuin lipasta hakiessani.
Aika tuntui kuluvan kauhean hitaasti mutta aika äkkiä pääsin takaisin toimistolle, jossa join kupillisen teetä palautettuani lippaan. Toivoin että he olisivat laskeneet rahat ja kertoneet tuloksen minulle niin kuin he tekivät Oulussa mutta eipä sillä ole kauheasti väliä. Minulta kysyttiin olenko kiinnostunut SPR:n muusta toiminnasta ja olen ollut useamman vuoden, en vain ikinä saa lähdettyä mihinkään. Nyt osallistuminen tuntuu vähän helpommalta ja kotiin tultuani maksoin jäsenmaksun (7,5 euroa alle 29-vuotiaalta on melkein naurettavan vähän). Tarkoitukseni olisi osallistua ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan kurssille, ehkä saisin aktivoiduttua sitä kautta. Tulevaisuuteni on niin arvaamaton ettei ystävätoimintaan minusta ehkä ole mutta jotain muuta voisin ehkä kokeilla.

Sitten minulla oli lounastapaaminen isäni ja kustannustoimittajatytön kanssa, suunnittelimme kirjamessuosastoamme, siitä voi tulla aika mielenkiintoinen. Jos joku on tulossa messuille niin meidät löytää osastolta A8 ja lauantaina minua ja yhtä toista kustantamon kirjailijaa haastatellaan Kirjakahvilalavalla klo 11.20. Tervetuloa!

Ja sitten oli luvassa vielä lisää sosiaalisuutta, kahvittelua Orange S:n kanssa. En tiedä puhuinko jotenkin kummallisia. Hänen esimerkkinsä sai minut ostamaan ruokakaupasta hedelmiä karkin sijaan, olen siitä iloinen.

Sosiaalisuutta riittää huomisellekin, minut on kutsuttu isäni ja äitipuoleni luokse syömään.

En ehtinyt tänään olla edes kauhean ahdistunut.

5 kommenttia:

marko77 kirjoitti...

Hienoa, että olet tulossa mukaan Punaisen Ristin toimintaan - tervetuloa! :) Ja Turussa/Varsinais-Suomessa on mukavaa porukkaa, sekaan vaan!

orange seeds kirjoitti...

Hassua, että ajattelin juuri itsekin jotta mahdoinko olla jotenkin kummallinen kaffeilla ollessamme.
En kyllä huomannut sinussa tai puheissasin mitään tavallisuudesta poikkeavaa, turhaan huolit.

Minusta on joskus hieman nolostuttavaa olla muiden ihmisten seurassa ruokakaupassa, koska ajattelen hedelmien hamstraamiseni näyttävän jotenkin kummalliselta. Ostan tuon verran hedelmiä suunnilleen joka kerta kaupassa käydessäni, tai ainakin pari kolme kertaa viikossa... Olen ehkä vähän fiksoitunut noihin hedelmiin.

orange seeds kirjoitti...

Tai itseasiassa se, mikä minua hieman nolottaa on se, että joka kerta sinun kanssasi kaupassa käydessäni ostokseni ovat olleet erittäin epäjärkeviä, en ole ostanut mitään oikeaa ruokaa. Oikeasti ostan kyllä sitäkin, usien vaan tuosta lähikaupasta. Hedelmiä vartyen sen sijaan täytyy lähteä parempien valikoimien ääreen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Marko, toivon että saan toteutettua aikeeni, olen sitä sen verran pitkään suunnitellut. Ja ainakin eilen tapaamani ihmiset olivat hyvin ystävällisiä.
Täytyy varmaan lähettää heti sähköpostia siitä kurssista.


Orange seeds, minusta sinäkin vaikutit ihan tavalliselta. Ja minusta ruokaostoksesi ovat ihailtavat, sellaisia ostaisin itsekin ellen olisi pihi, köyhä ja haaskaisi rahojani turhuuteen.

orange seeds kirjoitti...

Minä olenkin holtiton tuhlari...

Blog Widget by LinkWithin