Suunnitelmani mennä töihin kahdeksaksi ei ihan toteutunut.
Heräsin yöllä oudosta unesta, jossa joku ilmoitti englanniksi päässeensä juuri ja juuri (tele)portin läpi ja melkein tulleensa kädettömäksi. Kuulin sen sanan handless ja huomasin olevani keskellä makuuhuonettani ja matkalla keittiöön, pidellen oikeaa kättäni ja vasemmalla. Minulla kesti vähän aikaa tajuta syy tuohon outoon asentoon, oikea käteni oli aivan tunnoton (oletan nukkuneeni sen päällä). En pystynyt liikuttamaan sormiani enkä edes ravistelemaan kättä, se oli niin puutunut. Olin vielä puoliunessa enkä ole ihan varma miten sain veren kiertämään lopulta, taisin heiluttaa sitä vasemmalla kädelläni. Tuntuu vähän ikävältä kun veri alkaa taas kiertämään kunnolla ja en ollut ihan rauhallisessa mielentilassakaan. Minun piti lukea vähän aikaa että pystyin rauhoittumaan sen verran että pystyin nukahtamaan uudelleen. Sain nukuttua seitsemään asti, siihen se aikainen töihinlähtö kariutui. Toisaalta ei minulla ollut mitään erityistä syytä mennä sinne niin aikaisin, muuta kuin itseni testaaminen.

Tänään oli taas mukavaa töissä, harmi vain että se urakka oikeastaan loppui. Menisin hyvin mielelläni sinne joka päivä tekemään töitä. Pääsin vähän kokeilemaan rajojani taiton kanssa, siitä tuli suorastaan raju (tavallaan).

Olen hieman stressannut sitä miten saan maksettua velkani (kiitollisuuden-) sille yhdelle naiselle, joka lähetti minulle hienoja kirjoja Kaliforniasta (niistä on lukematta vielä aika monta ja otan ne mukaan kun lähden äitini luona käymään ensi viikolla). Hänellä on tarpeeksi Bookmooch-pisteitä ja muutenkin kirjoja luettavanaan ja hänen ehdottamiaan englanniksi käännettyjä suomalaisia kirjoja ei löydy helposti ja halvalla. Lopulta uskaltauduin kysymään olisiko hänellä tarvetta esim. kevyille kynsikästyyppisille vaatekappaleille, käsin neulottuina. Hän piti ideasta, siellä päin on kai joskus tammikuussa sen verran viileää ettei niissä tule kuumakaan (hän asuu osavaltion eteläosissa). Tuli jotenkin kevyt olo kun pääsimme molempia tyydyttävään ratkaisuun (hän olisi saattanut antaa minun pitää kirjat ilman mitään vastalahjaa mutta ne ovat sen verran uusia ja kalliita ettei se tuntunut minusta hyvältä).