Ehkä tuota tai sen lajitovereita voi pitää jonkinlaisena klassikkona?
Heräsin kummallisesta unesta väsyneenä mutta en saanut enää unta. Herätyskello näytti viittä, vähän liian aikaista mutta ehkä minua jännittää tämänpäiväinen bussimatka (kun pitää nousta kyytiin pysäkiltä matkan varrella). Laitoin tietokoneen päälle ja huomasin että linkin herännyt ihan normaalisti, herätyskelloni on vain ilmeisesti jotenkin hämäävä. Se on kyllä muutenkin vähän hankala kun unohdan vetää sen ja jos se laittaa herättämään se pitää koko yön kauhea meteliä (se ei ehkä ole ihan kunnossa). Onneksi herään yleensä kuudelta ilman herätystäkin.
Lähden tänään Jyväskylään äidin luo, tulen takaisin ensi viikon alussa.
Tekstit
10 kommenttia:
On varmaan ja vielä tuiki tarpeellinen.
Se ei tosin ole enää kauhean käytännöllinen, ainakaan minulle kun unohdan vetää sen. Muuten se kyllä toimii vielä ihan hyvin.
Kohta on ilmeisesti aika siirtää klassikko lasivitriiniin ja ostaa tilalle luotettavampi herättäelijä. Kelloseppätaito alkaa Suomesta kadota nimittäin.
Täytyy kyllä tunnustaa, että omalla kohdallani kännykän herätyskello on korvannut tämän klassikon.
Vaikka tekniikka ehkä onkin ajanut tämän ohi, niin ihmiset tulevat vielä pitkään muistamaan nämä herätyskellot. Niitä esiintyy sen verran monissa sarjakuvissa, animaatioissa ja elokuvissa.
HEIPS! Kiitos kun kävit sivuillani ja kerroit sarjan nimen olevan Kastehelmi :)
Kirsi, se on kyllä noiden kellojen huono puoli.
Juha, minä en ole onnistunut tottumaan kännykän kelloon, se tuntuu vaativan niin paljon näpräämistä. Tuota ennen minulla oli hirvittävän ruma patteriherätyskello, joka onneksi hajosi, en tiedä mitä tuon nykyisen jälkeen tulee. En kyllä tarvitse yleensä kelloa heräämiseen, sen päätarkoitus on kertoa aika kun herään keskellä yötä.
Yira, eipä kestä :) Ne ovat kyllä kauniita astioita.
Nostalgiaa.
Klassikoksi tuota voi sanoa eikä varmaan enää kovin monista kodeista löydykään. Itsekin olen päätynyt kännykkäherätykseen.
Hei taas :) Kiitos siitä Hiirosen marjametsä-vihjeestä. Muuten puolukka- ja mustikkasaaliini olisi jäänyt tänä vuonna puoleen. Nimittäin pääsin myös maaseudulle sukulaisten luo poimimaan marjoja, mutta uskomatonta kyllä, siellä korven keskellä joku oli käynyt poimurilla tyhjentämässä kaikki lähiseudun metsät! Sen sijaan Hiirosesta riitti marjoja minullekin.
"Kello raksutti mennyttä aikaa..."
Joten näkymättömälle tytölle iloista syksyä.
Ja pieni välähdys menneiltä päiviltä.
Pastori toi korpimökin asukkaille ruokapakettia.
Hengenravinnoksi oli valittu Urho Muroman kirja Jumala on rakkaus.
Neljä pientä päätä kurkisteli outoa vierasta pirtin ikkunasta ,kolme tiirailli ulkohuussin nurkalta. Ja kaksi liinatukkaa mylläsi pirtin lattialla.
Pörrötukkainen isäntä otti lahjat ilahtuneena vastaan. Vierasta kiinnosti asukkaiden elämäntapa.
- Mitenkäs aika kuluu kesällä?
- Kesällä nairahan ja kalasthellaan.
- Entä talvella?
- Talvella ei kalasthella.
Lähetä kommentti