4.10.2007

Rekisteröidyin Facebookiin kun halusin kokeilla mikä siitä tekee niin koukuttavan. En ole vielä keksinyt sitä mutta olen huomannut että omalla nimellä on yllättävän vaikeaa olla netissä, siis jotenkin muuten kuin pelkkänä työ/koulu-ihmisenä. Mietin koko ajan millaisen kuvan se minusta antaa ja kaikki ne lisäjutut tuntuvat mahdollisesti huonon kuvan antavilta enkä ole oikein keksinyt miten niitä pitäisi käyttää ja mitä haluaisin käyttää. Ja ne ryhmätkin, kun satuin liittymään All About Romance -sivuston samannimiseen ryhmään niin nyt minun täytyy omalla nimelläni tunnustaa lukumieltymykseni (kun ottaa huomioon sen miten suosittuja vampyyri- ja ihmissusiromanssit ovat tällä hetkellä on huvittavaa katsoa tuon porukan vampyyri-ihmissusi-peli-juttuja). Enkä kehtaa erotakaan ryhmästä kun sivuston ylläpitäjä otti minut jostain syystä ystäväkseen. Se tuntuu olevan minulle Facebookin suurin ongelma, millainen etiketti siellä on. Loukkaantuvatko ihmiset verisesti jos en ota vastaan heidän haasteitaan vai miksi sitä kutsutaankaan? Minulle sopivat ehkä paremmin jutut joissa sosiaalisuutta voi kontrolloida enemmän, niin kuin nyt vaikka blogit ja keskustelufoorumit.

Toisaalta, tänään työhakemuksen kirjoittamista vältellessäni* yritin muistella kaikenlaisia tuntemiani ihmisiä ja onnistuin löytämään kaikenlaisia, entisen kämppiksen ja lapsuudenystäviä ja serkun. Olisi ihan hauskaa jos saisin tuota kautta jonkinlaisen yhteyden vaikka siihen yhteen lapsuudenystävään, joka asuu nykyään Lontoossa ja joka on kolme päivää minua vanhempi ja niin meillä oli lapsena usein yhteiset syntymäpäiväjuhlat, jonne kutsuttiin koko pihan lapset. Se oli aika hauskaa.

Iltapäivällä pitäisi lähteä kaupunkiin, etsimään täydellistä nappia siihen urakalla neulomaani vaatteeseen (jota katsoessani tunnen suunnatonta ylpeyttä) ja siskoa vastaan asemalle. Minua hirvittää se että haluaako hän oikeasi tulla tänne, isäni luona olisi parempaa ruokaa ja mukavampi sänky, jonkakin yönä siellä on kuitenkin myös joku runoilija yöpymässä. Mutta ei kai se ole niin kummallista jos siskoni haluaisi viettää aikaa minun kanssani? Minun pitäisi käydä kaupassakin, ostaa sen verran ruokaa että vieraalle on tarjota jotain järkevää. Nykyään jääkaappini sisältö on oikeastaan aika normaali, tällä hetkellä minulla on juustoakin ja sellaista. Jossain vaiheessa en käyttänyt margariiniakaan, en ihmettele yhtään että kyllästyin silloin näkkileipään.

Tästä tuli näköjään vähän sekava merkintä. Minulla ei ole aivan terve olo mutta ei varsinaisesti sairaskaan, mikä on aika hyvä juttu.

* sulkuja vältelläkseni kokeilen asteriskia: kirjoitin lopulta kummallisen luonnoksen avoimesta hakemuksesta sillä perusteella että jonkinlaista tekstiä on helpompi muuttaa kuin tyhjää paperia (jonka on sanonut joku kirjailija ja varmaan toinenkin joskus jossain). Se oletettavasti lopulta päätyy työnhakuneuvonnan kommentoitavaksi, viikonloppuna editoimiseen ei ole energiaa.

Piti vielä lisätä: eilen pystyttäessämme osastoa paikalle tuli eräs isäni tuttu, sellainen ihminen joka tekee työtään kirjojen parissa. Hän katsoi osastoamme ja julisteitamme ja sanoi isälleni että hän on lukenut sitä Hollannin muistikirjaa, että se on hauska ja että karttakirja on ollut ahkerassa käytössä, minkä jälkeen isäni esitteli minut ja hän sanoi jotain positiivista ja minä kiitin. Se oli aika hauskaa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti et välttele niitä sulkeita siitä syystä että joku niitä ihmetteli kriittiseen sävyyn aiemmin - minusta ne istuvat täydellisesti tyyliisi. On hieman hoopoa alkaa neuvoa jo kirjankin julkaissutta kirjoittajaa kielen suhteen. Ei tulisi mieleenkään huomauttaa esim. siitä että aina alat tekemään jotain sen sijaan että alkaisit tehdä!! :) :) Tämä on ihan oikeasti tyhmä vitsi vain, en vain malta olla mainitsematta sitä nyt kun konteksti on sopiva. Nautin tekstistäsi suunnattomasti, se on tuoretta ja sujuvaa ja täydellisen sopivasti huoliteltua. Olen jo usein päättänyt päästä kuiville blogistasi (tämä on ainoa jota seuraan), mutta ei se onnistu, aina tulee retkahdus muutaman viikon poissaolon jälkeen.

Josefiina

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hauskaa kuulla (tosin tietysti ikävää jos yrität tosissani irti lukemisesta) :) Kirjan julkaiseminen ei valitettavasti kyllä ole mikään tae kielen oikeellisuudesta, ainakaan minun kohdallani, kirjankin kieli jätettiin vähän kummalliseksi kun muiden mielestä se sopi tyyliin, pahimmat virheet vain korjattiin. Tuskin pystyn lopettamaan sulkeiden käyttöä, ajattelin vain joskus vähän helpottaa tarinan seuraamista, varsinkin kun tuossa hypättiin aivan eri juttuun. Sulut sopivat minusta paremmin sivuhuomautuksille. Oikeastaan puhunkin niin, juttuni ovat täynnä sivuhuomautuksia ja yleensä eksyn jonnekin aivan muualle.

norsis kirjoitti...

Minä olen nyt kans ollut jonkin aikaa Facebookissa, enkä todella tajua, mikä siinä niin koukuttaa ja mitä siellä "pitäisi tehdä". Olen tullut siihen tulokseen, että ne mitä lie application-jutut on sitten ehkä niitä. Ja mullakin tuo sama, että ne tuntuu kaikki jotenkin niin sellaisilta, etten halua niihin osallistua. Ja ärsyttää, kun ne kaikki sitten jää sinne profiiliin ja yritän niitä parhaani mukaan poistella. Jos se on se juttu Facebookissa, niin aika turha paikka kyllä on.

Ainut hyvä puoli on, että saa suurta nautintoa siitä, kun löytää sieltä ties mitä ihmisiä, joista ei ole viiteentoista vuoteen kuullut mitään ja pystyy vähäisissä määrissä kyttään, mitä te nykyään touhuilee. Mutta niitä tuttujakin löytyy valitettavan vähän, joten ei pelkästään sen takia siellä kauaa vihdy.

Lisäksi on hassua se, että semmoiset netti-ihmiset, jotka ovat pitäneet oikeaa nimeään, asuinpaikkaansa ja kuvaansa piilossa, on tuolla nyt sitten kuitenkin nähtävillä työpaikkoja myöten! Ei tarvi kovinkaan suuria salapoliisileikkejä leikkiä, että tajuaa, kuka on kuka.

Vaikka itse olenkin aika pitkälti omalla nimelläni (en suoraan, mutta helposti tajuttavissa) pyörinyt joka paikassa, en silti halua tuolla alkaa pelleilemään oman nimeni kanssa kaikenmaailman pilipali-leikkejä. Enkä julkaiseen kuvia, koska niitä on muuallakin.

norsis kirjoitti...

Niin ja lisäksi FB:ssä ärsyttää se, että tulee sähköpostiin jatkuvasti kaikenmaailman ilmoituksia!!!

Mä ainakin jätän ihan surutta vastaamatta haasteisiin. En usko, että niitä on (kaikkia) henkilökohtaisesti haastettukaan, vaan klikkailtu koko kaverilistalle.

Anonyymi kirjoitti...

Luin myös kirjasi ja pidin siitä. Kerrankin joku uskaltaa sanoa, että viihtyy yleensä hyvin yksikseen eikä kaikkien elämä ole yltiösosiaalista jatkuvaa menoa ja meininkiä. Ihailen sitä, että kuitenkin rohkeasti uskalsit lähteä vaihtoon.

Nobelstraat kirjoitti...

Kokeile alaviitteitä. Siis tuon asteriskin kohdalle. Vai pystyykö bloggerissa käyttämään alaviitteitä?

Merry kirjoitti...

Vai, että tuollaisen kirjan olet tehnyt – vaikuttaa kiinnostavalta!

--

Facebookista sanoisin, että ei sitä kannata ottaa niin vakavasti (kuin ehkä siltä kannalta, että tietoja sieltä saattaa päätyä jenkkihallinnon käsiin). Siellähän kaikki tekee itsestään about yhtä suuressa määrin isoja lapsia: leikitään ja hassutellaan.

Mun mielestä koukuttavaa on ollut ihmisten 'vaklaaminen'. Siis semmoinen, että hakee vaan eri tuttujen (ja tuntemattomienkin) profiilejä ja tutkailee niitä hetken, vaikkei edes lähetä mitään viestiä tai pyydä kaveriksi.

Arvaat varmaan, että kohta käyn kurkkaamassa sinunkin sivua! :)

orange seeds kirjoitti...

Minustakin sulkeet ovat asteriskeja kivemmat. Ei niistä kenenkään normaaliälyisen aivojen pitäisi vielä nyrjähtää, ei tekstins eurattavuus minusta kärsinyt juurikaan niiden takia. Enemmän tuo asteriski häiritsee lukemistani, kun heti sen nähtyäni aloin miettiä, mitä siellä tekstin lopussa oikein tulee lukemaan.

Blog Widget by LinkWithin