Ensimmäinen jouluni on nyt vietetty ja oli aika mukavaa. Söimme liikaa ja minä taisin puhua liikaa ja lahjaani ei haukuttu ja joulupukki oli kummallinen, kaikki sujui hyvin perinteisesti. Joulumarkkinoilta löytyi ihanaa ruohonvihreää lankaa.

Nyt kuuntelen YouTubesta Lucia-laulua. Minua harmittaa etten saanut aikaiseksi lähteä torstaina katsomaan Turun Lucia-juhlallisuuksia, kun nyt kerran asun kaksikielisessä kaupungissa ja sitä paitsi Sankta Lucia on aika kaunis laulu. Joulun seremonioilla ei ole mitään erityistä hengellistä merkitystä minulle mutta pidän Luciasta ja Tiernapojista, ne ovat ehkä niin lohdullisen perinteisiä. Meillä oli ala-asteella ainakin yhtenä vuotena Lucia-kulkue ja yhtenä koulun pisimmistä tytöistä pääsin osallistumaan siihenkin, tietysti vain kulkueen osana. Muistan pimennetyn koulun erikoisen tunnelman.

Kaikesta hauskuudesta huolimatta ahdistus tuntuu tulevan taas pintaan. Olen tällä hetkellä oikeastaan aika tyytyväinen elämääni, tai olen tyytynyt siihen. Minun pitäisi tehdä jotain muutakin, saada sellainen elämä, jossa pystyisin tienaamaan sen verran että tulisin toimeen ilman työmarkkinatukea (työttömyyteni täyttää pian vuoden. Olisin virallisesti pitkäaikaistyötön ellen olisi ollut osa-aikatöissä). Selviän elämästäni sellaisena kuin se on mutta minulla ei tunnu olevan voimia tai kykyjä kehittyä ja laajentaa sitä, markkinoida itseäni, löytää oikeita töitä. Se ahdistaa vähän mutta samalla olen aika välinpitämätön ja se ahdistaa vielä enemmän. Yritän kuitenkin ottaa loppuvuoden rennosti ja tehdä tekeillä olevia töitä ja aloittaa vuoden alussa toivottavasti paremmin voimin.

En taida vielä antaa "oikeita" vastauksia eiliseen kysymysjuttuun, jos joku vaikka vielä innostuisi vastaamaan. Ja kiitos teille jotka vastasitte, olen tietysti kauhean kiinnostunut siitä millaisena muut minut näkevät. Varsinkin kun katsoimme eilen muun muassa videon jossa esiinnyn kirjamessuilla ja näytän ja kuulostan idiootilta.