28.1.2008

Innostuin eilen taas jumppaamaan ja se meni ihan hyvin (jos ei lasketa mukaa sitä että pallo yrittää aina karata altani) kunnes minun piti tehdä liike jossa maattiin puolittain pallon päällä, toinen käsi niskan takana, toinen taas vastakkaisen reiden päällä ja sitä jälkimmäistä kättä piti liu'uttaa eteenpäin tai sivulle tai jonnekin. Liikautin kättä ehkä viisi senttiä, rauhallisesti ja kauhea kramppi iski niskaani. Pitää jumpata enemmän ja ehkä vähän varovaisemmin tuollaisissa liikkeissä. Siitäkin huolimatta tuo pallojumppa on aika hauskaa, hauskempaa kuin kuminauhallinen ja kepillinen (olen etsinyt hauskaa jumppavälinettä kotikäyttöön jo pitempään).

Hankin eilen puhelimeen sähkökirjojen lukuohjelman ja ostin halvan kirjan yhdeltä nettisivulta. Sen lukeminen oli yllättävän helppoa noin pieneltä ruudultakin. Latasin puhelimeen ilmaisiakin kirjoja, Sherlock Holmesia ja tyttökirjoja, siltä varalta että joskus vaikka tylsistyy jossain odottaessaan eikä viitsi aina kantaa oikeaa kirjaa mukanaan. Se harmittaa vähän että olen ostanut aika monta sähköistä kirjaa aikaisemmin ja ne eivät tietenkään toimi tuolla lukuohjelmalla. Silläkin firmalla olisi oma puhelimille tarkoitettu ohjelmansa mutta mikäli ymmärsin oikein sen asentaminen vaatii pc:tä jostain syystä eikä sitä voi asentaa suoraan puhelimeen toisin kuin tuon ensimmäisen ohjelman.

Joustavissa työajoissa on se hyvä puoli että voi lähteä ulkoilemaan jo aamupäivällä ja jatkaa töitä sitten myöhempään (minun työpäiväni ovat kyllä aika lyhyitä muutenkin mutta viime aikoina olen työskennellyt lähes joka arkipäivä). Täällä on tällä hetkellä ihana talvinen ja suorastaan aurinkoinen sää enkä halunnut ottaa riskiä että iltapäivällä se on muuttunut luvatuksi lumisateeksi ja jäätäväksi tihkuksi.

En uskalla lukea mitä eilen kirjoitinkaan sosiaalisten tilanteiden pelosta (tai en kyllä yleensä ikinä lue tekstejäni uudestaan, se oli vähän hankalaa ylioppilaskokeessa ja kirjaa tehdessäni), pelkään(!) että onnistuin sekoittamaan itseni ja mahdolliset lukijat täysin. En tiedä onnistunko kirjoittamaan yhtään selvemmin masennus-esitteen (Perustietoa masennuksesta ja mielialan häiriöistä) herättämistä ajatuksista.
Lehtisessä on ensin lueteltu oireita, jotka kuuluvat masennukseen (tai jos luetelluista viisi on jatkunut vähintään kaksi viikkoa):
Masentunut mieliala, en oikein tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Minä olen kyllä ollut viimeisen kahden viikon aikana iloinenkin, esim. lauantain retkellä oli hauskaa, samoin äidin kanssa puhuessani ja katsellessani netistä hurjia hömppäkirjojen kansia ja alpakoita. Perusoloni on ollut ehkä aika vakava, mutta en tiedä onko se ollut varsinaisesti alakuloinen. Ahdistuskohtausten aikana tunnen enemmän epätoivoa. En ole kyllä ollut onnellinenkaan.
Ahdistuneisuus, kyllä ja siihen liittyen rinnan puristava tunne, itkuisuus ja sydämen hakkaaminen.
Kiinnostuneisuuden puute ja haluttomuus. Olen ollut innostunut neulomisesta, uudesta puhelimestani ja Tukholmasta, ainakin noista. Ja terveellisempien muffinien leipomisesta ja jumppapallosta. Olen kyllä ollut myös niin väsynyt etten ole jaksanut olla innostunut juuri muusta.
Keskittymiskyvyn puute. Tuota on kyllä ehkä ollut, en jaksa lukea muuta kuin kevyitä kirjoja, mutta en ole nyt varma johtuuko se enemmän yleisestä väsymyksestä ja siitä että raskaammat aiheet laukaisevat ahdistuksen. Muistan kyllä että joskus ei kauhean kauan aikaa sitten huomasin etten millään jaksanut keskittyä johonkin mitä olin tekemässä. En kyllä usko että tuo on huomattava oire minulla.
Hitaus tai levottomuus. Tunnen kyllä itseni paljon hitaammaksi kuin ennen (se väsymys).
Väsymys, kyllä, toisaalta olen ollut väsynyt ainakin vuodesta 2002 tai jotain sinne päin kun kävin terveydenhoitajalla puhumassa siitä. Nyt olen kyllä ollut vielä väsyneempi.
Unihäiriöt, olen nukkunut viime aikoina paremmin kuin vaikka syksyllä mutta olen tainnut viimeisten kahden viikon aikanakin ainakin kerran herätä viideltä enkä pystynyt nukahtamaan uudestaan.
Aiheeton syyllisyyden ja arvottomuuden tunne. Eivät ne minusta ole aiheettomia. Enkä kyllä pidä itseäni arvottomana tai huomattavasti muita ihmisiä huonompana ihmisarvoltani, vaikka esim. työnhaussa olenkin huonompi (tai en minä itse asiassa ole muuta kuin tulosten kannalta, hakemukseni ovat olleet aivan asiallisia, muut ovat vain parempia/sopivampia kuin minä).
Itsemurha-ajatukset tai ajatukset ja toiveet kuolemasta. Minun ahdistukseeni on aina liittynyt enemmän kuoleman pelko kuin toive siitä eikä minulla ole ikinä ollut itsetuhoisia ajatuksia.
Painon ja ruokahalun muutokset. Tämäkin on enemmän mennyttä. Viime keväänä kadotin ruokahaluni ja laihduin monta kiloa. Syksyllä en jaksanut laittaa oikein ruokaa ja söin liikaa karkkia viemään nälän pois ja lihoin takaisin lähtöpainooni. Nyt olen syönyt tammikuun aika säännöllisesti ja kohtuullisen terveellisesti ja painoni on menossa taas alaspäin (toivottavasti). Ruokahaluni on parempi mutta vieläkään minun ei yleensä varsinaisesti tee mieli jotain ruokaa ja lounaan keksiminen on aina yhtä vaikeaa, ellei pakastimessa ole ruokaa.
Suun ja silmien kuivuminen. Jouluna oli ehkä silmien osalta.
Kuukautishäiriöt. Vaikeaa sanoa kun syön e-pillereitä. Niistä täytyy puhua lääkärin kanssa, hän oli sitä mieltä että pillerit saattavat hyvinkin pahentaa oloani ja toisaalta nuo pillerit tuntuvat huonoilta (joudun silti syömään särkylääkkeitä), ehkä ne voisi vaihtaa toiseen merkkiin?
Ummetus, seksuaalisen kiinnostuksen väheneminen ja impotenssi. En ole huomannut.

Masentuneella ihmisellä voi olla "pelkoja tai vakavia unihäiriöitä, jopa hysteerisiä kohtauksia". Tuo kuulostaa jotenkin tutulta.
Ihminen eristäytyy vähitellen omaan maailmaansa. Välillä minä olen kyllä ollut liian väsynyt tavatakseni ihmisiä mutta en pidä itseäni varsinaisesti eristäytyneenä, tai jos olen niin se ei ole masennuksen aiheuttamaa (minulla on nykyään melkein enemmän vapaa-ajan toimintaa kuin opiskeluaikoina), tai sitten olen ollut monta vuotta masentunut. En koe erityisesti vältteleväni muita ihmisiä. (tähän kyllä liittyy syyllisyyttä siitä että olen nykyään aivan kammottavan huono sähköpostin kirjoittaja ja nytkin minun pitäisi vastata ainakin kahdelle ihmiselle ja se tuntuu vaativan liikaa energiaa, blogikirjoittaminen on helpompaa).

"Hän menettää kiinnostusta asioihin jotka ovat olleet aikaisemmin hänelle läheisiä ja tärkeitä." Tästä kärsin, tosin se on masennuksen aiheuttamaa vain jos olen ollut useamman vuoden masentuneena ilman että olen huomannut. Eniten kärsin siitä etten enää tunne halua piirtää tai maalata vapaa-ajallani. Se johtunee työstäni ja siitä että piirtämisestä on tullut pakko, että minun pitäisi harjoitella sitä joka päivä kehittyäkseni ja etteivät taitoni vain katoaisi ja niin siitä tulee kamalan vaikeaa eikä väsyneenä siihen ole energiaa. Kärsin myös siitä etten osaa enää innostua joistain vanhoista suosikkikirjailijoistani ja luen vain hömppää (genrekirjallisuutta kyllä ne vanhat suosikkinikin olivat) mutta se johtuu varmasti osittain ahdistuksesta, en kestä lukea mitään kamalaa missä ei ole takeita onnellisesta lopusta. Olin joskus muinoin kauhean helposti innostuva ihminen, sitäkin kaipaan mutta olen niin väsynyt. Ja olen sentään edelleen innostunut neulomisesta, se on hyvää terapiaakin.

Esitteen mukaan hoitamattomana masennus kestää kuukausia, minusta se kuulostaa kauhean lyhyeltä ajalta. Minulla on ollut näitä oireita, mitä ne sitten ovatkin, reilun vuoden ja sekin tuntuu lyhyeltä ajalta. Hoitoon pitäisi hakeutua myös varhain, erityisesti silloin jos on ollut aikaisemmin masentunut. Minähän oikeastaan puhuin noista oireista lääkärille jo toukokuussa mutta sitten tuli muutto ja kaikki meni sekaisin ja unohdin hänen kehotuksensa mennä lääkärille jos oireet eivät helpota muuton jälkeen (eivät helpottaneet).

"Depressiopotilaan itsetunto on aina jonkinasteisesti häiriintynyt." Varmasti on. "Depressio on myös kunnianhimoisten, ylitunnollisten ja väärällä tavalla itseriittoisten ihmisten ongelma." On väitetty että vaadin itseltäni liikaa ja että olen liian ankara itselleni, en tiedä, pidän itseäni pikemmin aika lepsuna itseni suhteen ja anteeksiantavaisena virheitteni suhteen, tai en käytä kaikkea energiaani itseni parantamiseen, tai paremmaksi ihmiseksi muuttumiseen, en oikeastaan yhtään. Olen kauhean laiskakin. Toisaalta niin varmasti ylikriittinen ihminen ajatteleekin itsestään. Kunnianhimoinen en ainakaan ole. Itseriittoinen olen ja varmasti väärällä tavalla, niin huono itsetunto ainakin sanoo kun en minä tietenkään voi olla mitään hyvällä tavalla jos on huonokin tapa. "He voivat kokea elämän kuorman niin suureksi että tilapäisetkin vastoinkäymiset, jopa uudet haasteet, laukaisevat masennuksen." Ajattelen juuri noin itsestäni. Että olen jollain tavalla niin heikko että tällaiset pienet vastoinkäymiset lannistavat minut enkä ole sellainen kunnollinen ihminen joka näkisi työttömyyden/tulevaisuuteen venyvän pienipalkkaisen pätkätyöläisyyden haasteena ja myisi osaamistaan vaikka kenelle ja hankkisi töitä vanhoilta työnantajiltaan (pelkkä ajatus siitä saa rinnan ympärillä olevan vanteen kiristymään), että minä olen huono ja heikko ihminen kun en osaa selvittää tätä tilannetta. Tai ainakin mennä oikeisiin töihin ja lopettaa yhteiskunnan loisena oleminen.

Mutta en ole ainakaan sulkeutunut omaan kuoreeni. Eikä minulle tuottaisi vaikeuksia vähentää alkoholinkäyttöäni, tai ehkä nykyinen käyttöni ei ole vielä pahasta. Tammikuunikin on tainnut olla aivan tipaton ilman mitään erityisiä aikomuksia. Jouluna kyllä käytin vähän enemmän alkoholia.

Minulla ei muka ollut mitään kirjoitettavaa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siistiä :) Olet teknisesti minua edellä mitä tulee kännykän käyttöön.

Tuollainen ahdistuminen/masentuminen on luullakseni aika yleistä työttömien keskuudessa, ainakin niiden jotka oikeasti ja kovasti haluavat saada ja tehdä töitä. Toinen osa taas osaa sopeutua tilaansa ehkä liiankin hyvin. Ja sitten on ne keskitien tallustajat jotka ajoittain ahdistuvat työttömyydestään, mutta osaavat myös nauttia siitä ajasta mikä heillä on käytössään.

Fanta

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tuosta työn hakemisesta. On ihan ällöttävää tää työn hakeminen nykyään kaikkine cv:neen jne. Pitää niinkuin myydä itseään, se ei kaikkien luonteeseen vaan sovi.

Muuten masennuksesta tuli myös
mieleen, että saatko tarpeeksi omega 3:a ruoasta? Eli osta kylmäpuristettua rypsiöljyä esim. Neito erikoisrypsiöljy, sitä saa melkein kaikista kaupoista ja syö sitä muutama ruokalusikallinen päivässä. Saattaa auttaa. Itselläni se tehoaa hämmästyttävästi parin päivän sisällä. En kyllä pysty oikein syömään sitä jatkuvasti, mutta kun mieliala laskee niin ostan sitä yleensä ja se tehoaa minulla.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Jos tuo lääkäri nyt haluaa sinut jollain tällaisella psykiatrisella termillä "diagnosoida", niin minusta sinulla on paremminkin joku "yleistynyt ahdistushäiriö" kuin sosiaalinen pelko tai masennus (saathan mielihyvää esim. leipomisesta, käsitöistä jne -- masentunut ei pysty kokemaan mielihyvää mistään). Ja pelkosi ja ahdistuksesi ovat aika usein enemmänkin sellaisia "järjettömiä" - esim. pelko että naapurit häiriintyvät pakastimen hurinasta.. kuin sellaisia varsinaisia sosiaalisia pelkoja (esim. pelkoa liikkua julkisilla paikoilla tms.)
T. Mariax

Anonyymi kirjoitti...

Uusi ananyymi:

Köyhyys ainakin sellainen juttu, joka saa aikaan monia ongelmia. Mulla ainakin on ollut niin. Sitä on vaikea tajuta, miten paljon se piilevästi vaikuttaa asioihin, jos ei ole itse köyhä. Köyhänä joutuu kontroloimaan itseään, panostamaan riippumattomuuteen ja olemaan huolissaan monista asioista paljon enemmän.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Fanta, tuo on kyllä vähän liian edistynyt puhelin minulle :) Ei se kyllä aivan edistyneintä edistystä edusta mutta aikaisempiin puhelimiini verrattuna se on aika ihmeellinen.

Anonyymi, en tiedä saanko tarpeeksi omega 3:sta, mutta saan sitä kyllä ainakin margariinista, muusta en kyllä ehkä.

Mariax, minustakin lukemani perusteella tuo kuulostaa sopivammalta mutta täytyy katsoa mitä lääkäri sanoo. Pelkoni ovat kyllä aivan täysin järjettömiä :)

Uusi anonyymi, köyhyys on kyllä aika tylsää ja vaikka nyt tulenkin toimeen kohtuullisesti ja minulla on varaa sellaisinkin turhuuksiin kuin uusi peitto on koko ajan taustalla epävarmuus siitä miten käy jos vaikka pakastimeni rikkoontuisi tai jotain vastaavaa tapahtuisi tai jos sairastuisin pahemmin enkä pystyisi tekemään töitä tai jos joutuisin muuttamaan jostain syystä (tämä on kyllä yksityisen vuokraamaksi asunnoksi hyvä siinä mielessä että ei ole pelkoa että omistajat haluaisivat sen omaan käyttöönsä, tai en tiedä voiko kahta pääomasijoittajaa pitää varsinaisesti yksityisinä vuokranantajina).

Kriisi kirjoitti...

Hei mistä lukuohjelmasta on kyse? Nokialaiselle?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo jonka asensin on MobiPocket Reader http://www.mobipocket.com/en/DownloadSoft/default.asp?Language=EN, se toimii ainakin tuossa nokialaisessa. Se jota en saanut asennettua oli eReader (http://www.ereader.com/product/browse/software), mutta tuo ensimmäinen on kai parempi siinä mielessä että sillä voi lukea vaikka mitä eri formaatteja, paitsi sitä eReaderia jonka etu taisi lähinnä olla se että heillä oli halvemmat hinnat kuin jossain muissa paikoissa.

Blog Widget by LinkWithin