Minun piti pyöräillä läheiseen kauppakeskittymään mutta olin laiska ja täällä oli kauhean tuuli ja muuta, meninkin bussilla keskustaan.
Kävin tervehtimässä isääni ja jäin sinne asentamaan uutta käyttöjärjestelmää (Leopardi näyttää aika erikoiselta) ja joitain ohjelmia ja pääsin heidän mukanaan lounaallekin. Ja sanoin jotain noloa, mutta toivottavasti he eivät paheksuneet minua sen takia. Ravintola oli täynnä nuoria ihmisiä, sen henkilökunta näytti minua nuoremmalta ja siellä oli syömässä lauma pukunuoria, tunsin itseni aika syrjäytyneeksi. Kun olin ravintolassa minulle soitti joku mies vakuutusyhtiöstäni ja lupasin mennä sinne keskustelemaan asiakkuudestani ja sovin tapaamisen keskiviikolle kun muistelin että lääkärinaika oli torstaina. Se olikin keskiviikkona ja vielä aivan samaan aikaan, minun täytyy soittaa vakuutusyhtiöön maanantaina, ärsyttää. Sain kyllä siltä ihmiseltä vahvistustekstiviestin ja voisin ehkä kokeilla siihen vastaamista mutta se oli tullut jostain oudosta numerosta eikä siihen voi ehkä vastata.
Leivänpaahdin löytyi aika helposti, halusin sellaisen jossa on sämpyläritilä ja niitä oli vain kaksi mallia. Otin vähän kalliimman, ulkonäön takia. Se näyttää aika futuristiselta 70-lukulaisessa keittiössäni, se on metallinhohtoinen ja sillä on näyttöruutu josta näkee kuinka kauan paahtaminen kestää. Käyttöohjeet olivat pelkästään kuvalliset ja tulkitsin niiden perusteella että paahdin pitää käynnistää tyhjänä kolme kertaa ennen käyttöä. Minusta ne olivat vähän hermostuttavat ohjeet mutta kummallista hajua lukuun ottamatta paahtimelle ei näytä tapahtuneen mitään. Oletan että haju kuului asiaan.

Kuuntelen neuloessani yleensä neulepodcasteja mutta eilen olin kuunnellut kaikki suosikkieni uudet jaksot ja muut eivät vaikuttaneet niin kiinnostavilta joten kuuntelin vähän erilaista podcastia. Dan Savage on amerikkalainen ihmissuhdepalstan pitäjä ja vastaa myös podcastissaan ihmisten erilaisiin, lähinnä seksiä koskeviin kysymyksiin. Hänen tyylinsä on suorapuheinen ja humoristinen ja sellainen, etteivät amerikkalaiset konservatiivit kai hänestä kauheasti pidä. Hän on homo ja aika uskonnoton ja hyvin vapaamielinen ja vaikka en ollut ihan aina samaa mieltä hänen kanssaan oli hän kuitenkin kauhean hauska ja antoi aika hyviä neuvojakin. Pidin erityisesti siitä miten monipuolisena seksuaalisuus esiintyi ohjelmassa, varsinkin suomalaisten blogien seksijutut tuntuvat olevan aika usein tyyliä "minä pidän asiasta x ja totta kai kaikki muutkin pitävät, jos eivät pidä niin eivät vain ole osanneet tehdä oikein tai ovat estyneitä ja inhoavat vartaloaan". Toinen hauska podcast on NPR:n Wait Wait... Don't Tell Me, joka on aavistuksen verran Uutisvuotomainen visailutyyppinen ohjelma, joka on opettanut minulle yllättävän paljon Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja sillä ei ole ollut kauheasti väliä etten tiedä juuri mitään heidän poliittisista uutisistaan, podcast on hauska ilman syvällistä tietämystäkin, tai ainakin minusta on. Nuo kaksi podcastia voisivat tehdä hyvää eräille tyypeille jotka tunsin aikoinaan jotenkin ja joiden mielestä kaikki amerikkalaiset olivat konservatiivisia idiootteja (ja juhlivat syyskuun yhdettätoista mikä osoittaa minusta vähän huonoa makua).
Podcastien kuunteleminen on tehnyt hyvää kielitaidolleni, niiden pitäjät eivät välttämättä puhu selkeästi ja aksentittomasti, sen tyyppisen puheen löytäminen televisiosta voi olla vaikeaa. Kielitaidon kohentaminen ei kyllä ollut ensisijainen tavoitteeni mutta ei siitä tietysti ole haittaakaan. Joskus lukioikäisenä luin paljon englanninkielisiä musiikkilehtiä, vain sen takia kun lempibändeistäni ei kirjoitettu tarpeeksi suomeksi. Sivuvaikutuksena oli se että sain kaikista lukion englannin kursseista kympin juurikaan lukematta (en minä kyllä muutenkaan lukenut kauheasti, olin vähän niin kuin hikipinko ilman pänttäämistä), tosin ne kurssit olivat kyllä todella helppoja. Englanti taisi olla paras aineeni lukiossa mutta en koskaan edes harkinnut että olisin pyrkinyt opiskelemaan sitä. En minä ollut kiinnostunut englannista, vaan siitä mihin sen avulla pääsin käsiksi. Nykyään se tarkoittaa hömppäkirjojen lukemista englanniksi, nopeasti ja ilman ongelmia.
Siinä vähän kehuskelua.

Leivänpaahdin paahtaa näköjään leivän aika hyvin.