20.2.2008


Tulppaanit varistavat terälehtiään. Minusta nekin ovat kauniita ja annan niiden olla pöydällä.

Alakertaan on tainnut tulla uusi koira. Se ei kuulosta iloiselta. Voi olla että niitä on useampikin. Toivottavasti ne eivät joudu asumaan niiden riitelijöiden kanssa. En ole kyllä kuullut riitelyä pitkään aikaan, ehkä he ovat muuttaneet pois ja tilalle on tullut koiraihmisiä. Asun kyllä mieluummin koirien naapurissa (vaikka en ole kyllä kauhean iloinen jos ne haukkuvat jatkuvasti).

Posti toi hyviä uutisia, muun muassa yhden palkkakuitin joka tarkoittaa sitä että voin hakea joulu-tammikuun työmarkkinatukea (ja kun saan siitä päätöksen voin heti hakea tammi-helmikuun). Yritän laittaa mahdollisimman paljon rahaa säästöön (luin eilen amerikkalaisesta miehestä joka oli mennyt kadulle asumaan mukanaan 25 dollaria ja selkäreppu tai joku muu vastaava ja kymmenen kuukauden päästä hänellä oli vuokra-asunto ja 5000 dollaria ja tunsin itseni entistä enemmän lusmuksi ja laiskaksi. Onneksi en asu Yhdysvalloissa) mutta luulen että ostan leivänpaahtimen josta olen haaveillut pitempään (leipien sulattamiseen ja kaipaan paahtoleipää, se kyllä tuntuu aika turhalta ylellisyydeltä) ja vaatelokerikon vaatehuoneeseen niin että saan sen parempaan järjestykseen. Olen päättänyt käyttää lauantain siihen ja kummallisuudestani kertoo ehkä se että odotan sitä innolla.
Postissa tuli myös joululahjaksi saamani neulelehden ensimmäinen numero (sekin on kyllä tietysti kauhean tuhlailevaa). Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja olin hyvin yllättynyt siitä että sain lehden jo näin pian, se ilmestyi ehkä pari viikkoa sitten. Lehti on amerikkalainen ja yleensä uudet tilaajat ovat valittaneet siitä miten kauan ovat odottaneet lehtiään (mutta olen minäkin toisaalta joulusta).


Taivas oli illalla aika erikoisen näköinen.


Toteutin tänään yhden pitkäaikaisista suunnitelmistani ja aloin käymään läpi Onni Ojan Piirtämisen taitoa (senkin sain joululahjaksi, ehkä vuonna 2004 ja siitä saakka se on syyllistänyt minua olemassaolollaan). Huijasin kyllä vähän, en esimerkiksi harjoitellut syvähengitystekniikkaa useita päiviä enkä tiedä osasinko tehdä voimisteluharjoituksia oikein (kirja lähtee liikkeelle hyvin perusteista) ja käytin ensimmäisiin harjoituksiin liian pientä paperiakin enkä lukenut ensin koko kirjaa lävitse vaikka hän käski ja hutiloin, sitä hän paheksui erikseen. Päätin kuitenkin että minulle on tärkeämpää nyt päästä taas kiinni luontevaan piirtämiseen, vaikka sitten tekisinkin asioita vähän väärin.
En tiedä onko tuo hyvä merkki mielenterveyteni tervehtymisen kannalta, olen kyllä yhtä ahdistunut ja väsynyt kuin ennenkin mutta olen saanut tehtyä joitain asioita joita olen vältellyt pitkään. Huomenna yritän saada soitettua Kelaan ja kysyttyä onko normaalia että asumistukihakemuksen käsittely on kestänyt puolitoista kuukautta tai ylikin vai onko siinä jokin pielessä.

16.50: Sain päivitettyä blogini linkkilistaakin, ei sekään ole ollut tekeillä kuin ehkä kaksi vuotta.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joku kysyi, missä vaiheessa graafikoista alettiin käyttämään nimitystä graafinen suunnittelija. Hänen mielestään se antaa kuvan, että kirjan suunnittelu ei enää ole taidetta. Ilmeisesti suora käännös sanoista graphic designer? Sanakirjoista sana löytyy yhä graafikkona.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä pidän kirjan suunnittelua enemmän käsityönä kuin taiteena, minulle taide on aina tekijän taiteellista ilmaisua eikä siinä voi ottaa huomioon sellaisia seikkoja joit asiakastöissä täytyy. Mutta taidekäsitykseni voi olla kummallinen, en näe arkkitehtuuriakaan varsinaisesti taiteena, ainakaan sellaisten rakennusten kohdalla joiden käyttötarkoitus on vaikuttanut niiden muotoon (ja siksi ärsyynnyn kun arkkitehdit väittävät sanomalehdissä että arkkitehtuuri on modernia taidetta jota ei voi ymmärtää ilman taidekoulutusta). Käyttötaide taitaa olla se virallinen termi ja minulle käytettävyys ja teoksen tarkoitus menevät kyllä muodon edelle. Hyvän graafisen suunnittelun täytyy myös toimia.
Pidän oikeastaan eniten ruotsin kautta suomennetusta "graafisesta muotoilijasta", senkin takia formgivare on minusta jotenkin hieno sana, muodon antamistahan kaikki suunnittelu on .

Anonyymi kirjoitti...

Hih, muistan kanssa tuosta kirjasta ne hengittelyharjoitukset, jotka piti suorittaa avoimen akkunan ääressä. Minullakin loppui kärsivällisyys vissiin toisena päivänä ja siirryin eteenpäin...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä huijasin siinäkin ja seisoin vähän vetoisen ikkunan edessä ja hengittelin vain vähän. Kaipa tuollakin on jotain positiivista vaikutusta, vaikka tekisi vähän (ihan) väärinkin. Ainakin tartuin vapaaehtoisesti kynään pitkästä aikaa ilman että olin tekemässä palkkatyötä ja se on jo ihan hyvä saavutus.
Se on kyllä aika hauska kirja.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole todellakaan normaalia, että kestää noin kauan. Kannattaa kysellä perään, tosin luultavasti se on tulossa pikapuoliin. Mun mielestä Kelalla on nykyään joku suositusaika ja se taisi olla just joku 6 viikkoa, voi olla, että muistan ihan väärin. Mutta on se vähän liikaa jos yli kuuden menee.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Viimeksi sanoivat että käsittelyssä menee se suunnilleen kuusi viikkoa, nyt on mennyt yli. En kyllä muista milloin vein hakemuksen, pitää tarkistaa blogista, voi olla että heillä on nyt kiireitäkin ja ehkä jätin hakemuksen tammikuun puolessa välissä, en muista. Mutta soitan joka tapauksessa.

palinzon kirjoitti...

Blogissani on sinulle jotakin!

Nobelstraat kirjoitti...

Meidän talossa asuu yksi riitelevä pariskunta, jonka naispuolisko ilmeisesti aina välillä heittää miehen ulos riidan päätteeksi. Oven ulkopuolella luhtikäytävässä on patja, ja joskus aamuisin siinä patjan luona on iso kasa sekalaista tavaraa (vaatteita,kirjoja etc.), oletettavasti siis sellaisen ulosheiton jäljiltä. :D

Blog Widget by LinkWithin