Oli aika ihanaa herätä melkein pirteänä, sellaisena ettei koko ajan ole vaarassa nukahtaa. Vielä kun oppisin nukkumaan vaikka puoli kuuteen, näen niin outoja unia että yleensä kun herään vähän tokkuraisena haluan niistä eroon ja yritän herätä kunnolla ja sitten huomaan että kello on vasta puoli viisi ja en saa enää unta. Mutta olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan ja olen saanut pakotettua itseni lukemaan harmitonta kirjaa illalla ja nukahtanut ennen yhdeksää (se saattaa tietysti selittää sen miksi herään ennen viittä).

Kävin aamukävelyllä lähimetsässä, siellä oli ties mitä kukkia (koiranputkia ja metsätähtiä ja juhannuskukkia ja kahta sorttia kieloja ja muita) ja lintuja ja ylipäätään ihanaa. Vapautin kuivien lehtien läpi kasvaneita kielonlehtiä, oli hauska katsoa kun niiden tötteröt avautuivat, joistakin oli tullut raidallisia kun valo ei ollut päässyt kunnolla mytyn sisälle.
Löysin vadelmapuskan paikasta jossa en olisi kuvitellut sellaista löytyvän, olin varma että olin viime vuonna kulkenut sieltäkin etsiessäni niitä. Mutta nyt siellä kuitenkin oli suorastaan vadelmapusikko. Piirsin kalenteriini kartan sen sijainnista, heinäkuun viimeisen viikon kohdalle. Tuo metsä on oikeastaan ulkoilualue, jonka läpi kulkee kävelyteitä ja polkuja ja oikean paikan löytyminen on siellä aika helppoa.

Sain myös viime päivitettyä kotisivujani.

Tänään tavoitteenani on leipoa vielä sämpylöitä. En ole kovin hyvä hiivataikinan kanssa, niistä tulee kyllä ihan hyviä mutta ei mitenkään erikoisia mutta ehkä tällä kertaa onnistun. Eilen onnistuin sentään saamaan aikaan juuri sellaista raparperikiisseliä kuin halusin, niin noloa kuin se onkin olen yleensä epäonnistunut kiisselien kanssa.