8.8.2008

Sateessa

Isäni taloyhtiön pihajuhlissa oli yllättävän hauskaa, vaikka en tuntenutkaan oikeastaan ketään. Auttaa paljon jos katsoo tapahtumia videokameran kautta, ei tarvitse puhua kenellekään eikä vain istua hiljaa nurkassa.
Sateen takia juhlat järjestettiin läheisessä seurakuntasalissa, se oli aika mielenkiintoinen ja outo paikka minulle. Siellä oli kuitenkin pihajuhlien tunnelmaa, koivunoksia pöydissä ja grillimakkaraa ja tikkakisa. Aika monet sanoivat että he ovat surkeita heittämään tikkaa ja kuitenkin saivat yli 20 pistettä. Minä olen aivan oikeasti surkea (minulla ei ole oikeastaan taipumusta väittää olevani surkea jossain jos olen keskinkertainen tai yli, en ehkä osaa kehua itseäni estottomasti mutta tunnistan kuitenkin vahvuuteni), yksi tikka osui tauluun, kakkoseen. Tauluun oli matkaa ehkä kolme metriä. Mutta se oli aika hauskaa, ei minua haittaa tuollaiset epäonnistumiset.

Törmäsin juttuun naisista jotka elävät 30-, 40- tai 50-lukujen kotirouvina, välttelevät nykyaikaa parhaansa mukaan, pukeutuvat aikakauden vaatteisiin ja niin edelleen. Ymmärrän heitä kyllä, nykymaailma on aika pelottava ja minäkin kyllä harrastan eskapismia ja välillä vältän uutisten seuraamista kun en kestä niitä mutta he myös ärsyttävät minua. Eivät tasa-arvosyistä, minulle on aika sama viettääkö nainen (tai mies) elämänsä vaikka kahlittuna hellaan jos niin haluaa vaan koska he tuntuvat kuuluvan niihin ihmisiin joiden mielestä heidän elintapansa on se ainoa oikea tai oikeammin perustuu ihmisen ominaisuuksiin ja kaikki muut vain taistelevat sitä vastaan (ehkä se sittenkin on tasa-arvokysymys). Uskon että joillekin ihmisille se sopiikin, mikä se tiukka rooli sitten onkaan ja varmasti sellaiset ihmiset ovat onnellisia suhteissa, joissa molemmilla on se tarkka rooli oli se sitten kotirouva tai dom tai vaikka pupupukuun pukeutuva mies. Jotkut uskonnotkin kuuluvat tuohon, ihmiset (jotkut) tuntuvat tarvitsevan tarkkoja sääntöjä ja ohjeita ja rooleja. Aika paljon vaikeampaa joutua tekemään ratkaisunsa itse.
Oikeastaan tuli mieleen, että en tiedä miten onnellisia nuo naiset olisivat olleet oikeassa menneisyydessä, nyt he voivat valita aikakaudesta ne osiot joista he pitävät eniten ja elää niiden mukana, esim. 40-luvusta innostunut nainen tuskin olisi voinut silloin hankkia satiini-iltapukuja, joista hän on niin innoissaan. Tai 50-luvun kotirouva, joka on omasta tahdostaan lapseton, ilman vahinkoraskauksia, ilman selibaattia. Hyvä elää moniarvoisessa yhteiskunnassa jossa voi toteuttaa omaa fetissiään rauhassa.

Täällä on aika ihana kaatosade.

6 kommenttia:

seeds kirjoitti...

Vähän niinkuin keskiaikaseura, tavallaan. Paitsi että se on kuitenkin vain harrastus, ja siellä myönnetään rehellisesti, että ei oikea keskiaika olisi kuitenkaan mitenkään kauhean kiva, ja seurassa elävöitetäänkin romantisoitua keskiaikaa, eli vain niitä kivoja puolia.

Tuolla 40-luku -rouvalla on upea kolttu.

Tuazophia kirjoitti...

Marjanpoiminta on saanut minusta yliotteen: Kiljun sisäisesti kauhusta lukiessani kolmen tunnin poimintasessiosta. :D Täällä kaikki myytävät mustikat ovat pensasmustikoita. Joskus kyllä naurattaa, kun ostaa Bio-pensasmustikoita. Suomessa kun en koskaan osta pensasversioita, vaan metsämustikoita, jotka kai ovat ihan aidosti Bio (eli Luomu).

Ei sen puoleen, vielä kovemmin sisuskaluni kiljuvat noille menneiden aikojen ihannoijille. Ei sen puoleen, olkoot mitä ovat, mutta itseäni ajatus kammottaa!

Tuazophia kirjoitti...

Hih, mitä toistoa; jäi oikoluku väliin. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Seeds, ja keskiaikaseurassa ei varmaan sanota että keskiajalla ihmiset olivat aidompia ja välittivät enemmän naapureistaan :)
Nuo vaatteet ovat kyllä aika hienoja, minulle kelpaisi hyvin 50-luvun mekko jos löytäisin minulle sopivan, kuvittelen että se aikakausi sopii vartalolleni (jos laihtuisin) ja pidän leveistä kellohameista mutta en kyllä haluaisi käyttää niitä aina. Oikeastaan huonekaluissakin pidän enemmän vanhoista mutta en halua olla rajoittunut yhteen aikaan.

Tuazophia, marjastukseni ei ole kyllä ihan tervettä :) En kyllä huomaa metsässä ajan kulumista, keskityn vain marjoihin. Tänä viikonloppuna täällä on kyllä onneksi niin sateista ettei marjastuksesta tule mitään, minulle tekee hyvää pitää taukoa.

anne-mari kirjoitti...

Sisso! Eipas tullut mieleenikaan kotiin "jaadessani", etta voisin alkaa leikkimaan kotia jonkin tietyn vuosikymmenen malliin:o Oletin jotenkin automaattisesti taman jutun koskevan Amish-laisia. Olen lievasti jarkyttynyt! Ja sitten minua pidetaan (varsinkin miehen suvun puolelta) outona, kun en kay kodin ulkopuolella toissa.... taidan printata tuon jutun ja paiskata sen pain jokaista naamaa joka tulee, taas kerran, kysymaan minulta, etta joko olen menossa "oikeisiin toihin". Mina sentaan viela elan tata vuosituhatta ja kymmenta. Ainakin tietaakseni.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Noilla naisilla ei ollut edes lapsia, he hoitivat vain kotiaan ja miestään. Minua se ei kyllä erityisesti houkuta, mikä siinä jos se tekee heidät onnelliseksi. Ja varmaan heidän avioliittonsa ovat onnellisia, jos toinen osapuoli käyttää kaiken energiansa toisen palvelemiseen ja saa siitä tyydytystä ja toinen haluaa sellaista.

Blog Widget by LinkWithin