Käsitöitä ja tarkastaja

Vietin viikonlopun lähinnä Combinan seurassa. Välillä ymmärsimme toisiamme mainiosti ja yhteistyömme sujui hyvin mutta välillä emme puhuneet lainkaan samaa kieltä. En ole varma kummassa vika on, todennäköisesti minussa.
Tästä laukusta oli tarkoitus tulla sen verran iso että voisin ottaa sen mukaan Helsinkiin lauantaina, niin että voisin jättää rinkkani säilytykseen ja ottaa välttämättömät tavarat mukaan pienemmässä laukussa (mutta minun pitää varmaan ottaa mukaan makuupussikin ja se ei kyllä mahdu pienempään laukkuun ellen ota sille erikseen omaa kassia). Se ei ihan onnistunut mutta olen aika tyytyväinen siihen, sen rujoudesta huolimatta, tai sen takia. Ohjeen löysin netistä ja se oli aika helppotekoinen ja materiaalikustannuksiksi tuli ehkä kolme euroa (neulomiseen verrattuna materiaalit ovat halpoja, jos ostaa vaikka palakankaita, mutta muita kuluja tietysti tulee).  Ompelin toistakin kassia, sen reuna näkyy ompelukonekuvassa, enkä ole saanut sitä vieläkään valmiiksi. En tiedä inhoaako Combina noita kankaita (jotka ovat peräisin Eurokankaan kahden euron tilkkupussista, tästä tulisi siis hyvin halpa kassi) mutta ompelu ei ole sujunut yhtään hyvin. Taidan välillä ommella kokeeksi kilttiä puuvillaa, jos se pitäisi siitä enemmän.  

Tein myös pienen söpön neulatyynyn (ohje myös netistä) joka on valitettavan huono työssään, neulat eivät pysy siinä kiinni. 

Ovikello soi äsken, tällä kertaa siellä ei ollut mitään hauskaa vaan tv-lupatarkastaja. Tai ei minun tarvitse heitä pelätä tietenkään  mutta silti minulle tulee epämääräisen syyllinen olo ja jotenkin tuntui että minun olisi pitänyt sanoa jotain muutakin kuin ettei minulla ole telkkaria, mikä on ihan totta, mutta ajattelin että ehkä hän ei usko minua. Mutta eipä sillä ole mitään väliä eikä hän sanonut mitään epäuskoista, sanoi vain jaaha, kiitti ja meni seuraavalle ovelle.  Mutta minulle tulee epämääräisen syyllinen olo kauhean helposti.

Tänään  olen tapellut C:n kanssa, hoitanut vähän Hyödyllisiä Asioita ja käynyt kaupungilla kahvilla erään kaverin kanssa, pitkästä aikaa. 

Minun piti käydä kirjastossakin katsomassa levyjä mutta olin unohtanut lompakkoni, ja siten kirjastokortin, kotiin. Minun ei pitäisi ikinä ottaa tärkeitä tavaroita pois olkalaukustani ilman että laitan ne heti takaisin, muuten ne unohtuvat. Taskussa oli onneksi sen verran kolikoita että pystyin maksamaan kahvilassa.