Vappuaattona

Kävin eilen kolmessa eri postissa. Ensin tässä lähellä ostamassa postimerkkejä töihin (satasella, sillä saa jo aika paljon), sitten hakemassa kirjekuorilaatikon joka olisi pitänyt tuoda toimistolle asti mutta joka piti hakea postista ja sitten töiden jälkeen kävin viemässä tekemäni noin 80 kirjettä kolmanteen postiin.
Minun lähipostini on kyllä noista kolmesta hauskin (ja ikävä kyllä lakkautusuhan alla). Tänään pitäisi käydä taas siellä. Postinkantajan eilen jättämän lapun mukaan minulle on tullut joku isokokoinen kirje toissapäivänä.
Postittaminen taitaa kyllä kuulua harrastuksiini.

Nettikartan mukaan minulle tuli eilen noin 23 kilometriä pyöräilyä ihan vahingossa. Ehkä kuntoni joskus paranee, normaaleinakin päivinä pyöräilen yli 9 kilometriä, töihin ja takaisin.

Eilen minulla oli kaupungilla meno illalla ja menin isäni luokse kuluttamaan aikaa (en päässyt tosin näkemään perheenjäseniäni, he olivat kaikki lähteneet muualle vapun viettoon). Suunnitelmani oli vain lukea kirjaa ja ehkä neuloa villatakkiani jota on nyt olemassa noin viisi senttiä hihaa ja joka ei ikinä valmistu ensi viikon viikonlopun juhliin mutta eipä sillä niin kauheasti ole väliä. On minulla muitakin vaatteita.
Ajanviettosuunnitelmanikaan ei ihan toteutunut, istuin pöydän ääreen kun housuni sanoivat rits ja halkesivat takareidestä (onneksi eivät -puolesta). Huomasin etten ollut aikaisemmin huomannut sitä että housujen koko takapuolisko oli kulunut ohueksi, luulen että pyöräilystä ennemminkin kuin paksuudestani. Tai niin ainakin aion uskoa, housut olivat aika väljät.
Lähdin sitten uusien housujen ostoon kun en olisi millään voinut mennä iltamenoon rikkinäisissä (vaikka keskustaan saatoinkin). Olin aika tehokas shoppailija, menin yhteen kauppaan, sovitin kaksi housuja ja ostin toiset (Ricalle tiedoksi, ne yhdet ihan kivat housut olivat kummallisen malliset tarpeeksi isossa koossakin). Ja sitten menin naapurikauppaan ja sovitin neljiä housuja ja ostin yhdet. Nyt minulla on sitten farkut pitkästä aikaa ja urheilullisemmat housut (joissa on kuminauha vyötäröllä mikä on minusta paha merkki siitä että on tullut oikeasti lihavaksi mutta se on oikeastaan resori ja niitä oli laihoillekin ihmisille) ja sitten yksi hauska toppi ja Hello Kitty -alushousut (vähän noloa ehkä. Hello Kitty on hyvä esimerkki siitä miten tuotteen läsnäolo vaikuttaa, ennen se oli minusta hölmö ja muovinen mutta kun olen sitä nähnyt joka kauppareissulla on se alkanutkin näyttää söpöltä. Sama taitaa päteä vaaleanpunaiseen. Niin meitä manipuloidaan). Shoppailuni vähän nolottaa mutta kaikki nuo vaatteet tulevat tarpeeseen, housut esimerkiksi ovat aika hyödyllisiä kapistuksia. Ja puolet tuotteista olivat tarjouksessakin ja loput vain halpoja.

Otin kyllä ostokseni pois muovikasseista kangaskassiin kun lopulta pääsin sinne iltamenooni. Se oli nimittäin mielikuvissani niin sivistynyttä ja sivistyneessä paikassa että olisi ollut kauhean noloa viedä sinne HM:n muovipussi... Joissakin asioissa minulla on vielä aika lailla alemmuudentunnetta ja yksi on paikat joissa harrastetaan kulttuuria aktiivisesti ja hauskasti ja luovasti, tässä tapauksessa Kirjakahvila. Luulen kuitenkin että pääsin nyt traumastani eroon (vaikka ajatukseni harhailivatkin koko ajan ties missä), pääasia oli oikeastaan se että tapasin mukavia vanhoja tuttuja ja yhden uuden mukavan.

Oli aika mukavaa pyöräillä kotiin kun aurinko oli laskemassa ja taivas kirkas ja valkovuokot nukkumassa ja taivaalla ohut kuunsirppi. Pidän oikeasti tästä kaupungista paljon (Aurajoki! Keskiaikaiset kirkot! Ruissalo! Raunistula! Kuuvuori! Työmatkani! Ja niin edelleen!).

Tänään olen vähän väsynyt. Tarkoitukseni on vain levätä ja juoda simaa ja kokeilla churrojen tekemistä (ja voittaa uppopaistamispelkoni, olen kerran saanut melkein aikaan rasvapalon, tosin silloin vain lämmitin öljyä kattilassa paistamista varten ja menin itse toiseen huoneeseen...) ja ehkä katsoa Bonesia (minulla on nyt viimein kolmaskin tuotantokausi, uusin taitaa olla neljäs joten olen aika ajan tasalla).
Hauskaa vappua!