Kuvallista

Toinen kuva mummostani nuorena, hän oli harrastelijanäyttelijä, ammatiltaan modisti (minkä väitän selittävän hattujani).

Minusta tuntuu siltä että olen nyt paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, henkisesti siis. Niin kuin minun pitäisikin olla. Kun sain tietää työni jatkumattomuudesta oli pettynyt ja ahdistunut, vaikka se olikin odotettavissa (ehkä on merkki siitä ettei ole masentunut jos uskaltaa toivoa jotakin epätodennäköistä) ja pelkäsin että romahdan taas, että yhtä parhaista alkuvuosistani (töitä on riittänyt ja mukavaa seuraa) seuraa kammottava kesä mutta nyt uskon että selviän kyllä, olen selvinnyt tähänkin asti.
Ja ainakin olen virkeämpi. Herään edelleen ennen kuutta mutta en kertaakaan yöllä! Se on aika ihanaa.


Ulkona oli eilen upea valaistus, melkein vihreäkultainen. Kuvassa se ei kyllä välity yhtään.


Olen käyttänyt pari päivää tämän kansikuvan värittämiseen (puuväreillä), nyt se on melkein valmis ja toivottavasti kelpaa kustantajalle. Siitä ei varmaan tunnista mikä rakennus on kyseessä? Miehestä puhumattakaan (tämä on valtavan kiinnostavaa, olen päässyt tällä viikolla päässyt tutustumaan myös nuorten miesten yllättävän rivoon elämään 1960-luvun Turussa).


Törmäsin eilen Bette Midleriin laulamassa klassikkolauluja. Aika hauskaa.