12.5.2009

Tiistai


Sain äidiltäni viherkasvin (tapettavaksi, tai en minä ole niin kauhean julma kasveille kuin väitän) ja kuvittelin että se olisi mahtunut ainoaan ylimääräiseen ruukkuuni. Mutta ei, ei mahtunut ilman multaakaan (ja minäkin tajuan ettei se välttämättä ole hyvä idea). Kävin eilen parilla kirpputorilla katsomassa niiden valikoimaa mutta niiden ruukut olivat liian pieniä. En viitsinyt jättää kasvia muovipussiin siksi aikaa että ehtisin katsomaan muita ja ostin sitten työmatkalla Prismasta tavallisen saviruukun.
Halusin piristää sitä jotenkin ja muistin lukeneeni että kukkaruukkujakin voi decoupegeta. En tiedä teinkö sen oikein, en nimittäin viitsinyt lukea ohjeita, leikkasin vain kuvia 70-luvun muotilehdestä ja lakkasin ne kiinni.
Tänään tajusin että olisin voinut siirtää kuvat ruukkuun, siitä olisi voinut tulla aika hauska vaikka vanhoilla kasvikuvilla. Mutta se olisi ollut vähän isompi operaatio ja kukka olisi saattanut joutua jäämään lyhyeksi loppuelämäkseen siihen muovipussiin.

Olen ollut viime päivinä pienessä paniikissa ja olen yrittänyt analysoida mistä se johtuu. Luulen että suurin syy on se että aloitin juuri tämän kevään viimeiset freelance-työt, ainakaan muuta ei ole tiedossa. Kansien tekeminen jännittää aina vähän ja sitten on taas epävarmuus tulevaisuudesta. Mitään keikkoja ei ole tiedossa eikä siitäkään ole vielä tietoa jatkuuko toimistotyöni kesäkuun jälkeen. Vähän hirvittää.

Päätin kuitenkin toteuttaa Helsingin retkeni, vaikka ehkä ei pitäisi. Ehkä rupean muuten tosi säästäväiseksi ja yritän olla ostamatta kirjoja ja askartelutarvikkeita pariin kuukauteen. Niitä on minulla nimittäin varastossa aika paljon.
Joka tapauksessa luulen että olen Helsingissä helatorstain jälkeisenä perjantaina, se taisi olla joku 22. päivä. Minua houkuttaisi ainakin Talvipuutarha.
Se saa olla kesälomamatkani, jos työni jatkuvat ei minulla ole oikein aikaa, jos taas eivät niin minulla ei ole varaa. Olen kyllä haaveillut yhden yön pyöräretkestä Turun saaristoon, se voi toteuttaa ilman kesälomaakin tai ilman rahaa (ilman yöpymistä). Ja äidin luonakin pitäisi tietysti käydä. Mutta muuten olen vain kotona niin kaipa voin yhden Helsingin retken tehdä. Voisin yrittää tehdä itseni kanssa sopimuksen että ennen sitä en osta mitään turhaa (=käsityötarvikkeita, kirjoja, kangasta). Voin ostaa ruokaa ja lähettää lähteviä vaihtojuttuja ja yhden pienen mehikasvin vielä jos menemme perheen kanssa Ruissaloon niin kuin on vähän suunniteltu mutta ei muuta. Onnistuisinkohan? Olen ollut huono itsekuria vaativissa jutuissa viime aikoina, se kuuluisa uusi elämänikin on alkanut ja kariutunut ties kuinka monta kertaa (mutta ehkä ei kannata laihduttaa samaan aikaan kun aloittaa uudessa työpaikassa ja lopettaa lääkityksen). Nyt painoni on kuitenkin ehkä laskusuunnassa, kiitos varmaan noin 9 kilometrin päivittäisen pyöräilyn (silloin kun käyn toimistolla).

Meillä vaihtui huoltoyhtiö vuodenvaihteessa ja uusi firma tuntuu toimeliaammalta kuin vanha. He ovat leikanneet pensaita ja pesseet parkkapaikan ja kattoja ja tänään he siivoavat pyörävarastoa ja -telineitä. Ihan hyvä, pyörävarastossa oli esim. yksi jääkaappi ja muuta romua. Minua vain stressasi se että pyörään piti laittaa nimilappu ettei sitä vietäisi pois. Laitoin lapun jo viime viikolla, tietysti, ja pelkäsin että joku käy ilkeyttään irroittamassa sen.
Kun lähdin töistä aika monesta pyörästä puuttui vielä lappu, mutta joissain oli ja se oli ihan samanlainen kuin minun pyörässäni. Ajattelen mielelläni että he olivat ottaneet mallia minusta, mutta luulen että se oli vain kaikista loogisin tapa nimetä pyöränsä (minä en tosin luottanut siihen että lappu pysyisi tarakan alla, muoviin käärittynä, vaan teippasin sen pakkausteipillä tiukasti kiinni).

3 kommenttia:

Hilja kirjoitti...

Onko se apostolinmiekka jonka sait äidiltäsi? Näyttäisi ainakin.

Mullakin on niitä. Sanotaan että ne kukkii kun niissä on 12 lehteä (12 apostolia...). Siihen tulee hieno, aika erikoinen kukka. Mulla joskus ennen ne kukki usein, mutta tajusin just joku aika sitten, että sinä aikana kun olen tässä asunnossa asunut ne ei ole kukkinut kertaakaan.

Saa nähdä tykkäävätkö ne niistä taloista sitten paremmin...(kolme päivää muuttoon, hui!)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Taitaa se olla, joku apostoli kuitenkin. Luulen että minulla se ei tule kukkimaan, saan olla onnellinen jos se pysyy edes hengissä. Pitäisi kyllä varmaan parantaa tapojani ja perehtyä viherkasvieni sielunelämään tarkemmin. Olisi kivaa olla sellainen ihminen jonka kukat kukoistavat :)

Ja onnea muuttoon :)

seeds kirjoitti...

Saattaisin myös mielelläni lähteä pyöräretkelle saaristoon..

Blog Widget by LinkWithin