Lähinnä mattojen pesemisestä

Enää ei tarvitse stressata mattojen takia, ne ovat nyt kuivumassa ulkona. Ehdin mattojenpesupaikalle niin aikaisin että paikalla oli vain yksi vähän stereotyyppinen lähiötäti (joka kiroili ja tunti ohikulkeneen juopon, tosin minun on vähän hänen mielipiteensä miehen juoppoudesta). Myöhemmin oli ruuhkaa mutta kun meni sinne heti kahdeksalta mahtui hyvin pesemään. Täti oli aika puhelias ja tahtoi välttämättä auttaa minua enkä osannut kieltäytyä siitä mutta en kyllä tiedä miksi minun olisi pitänytkään.

Voi kyllä olla että minun olisi hyvä harjoitella kieltäytymistä. Osaan sen jos kyse on jostain asiasta jota en ehdottomasti halua tehdä tai omistaa tai muuta sellaista, mutta en silloin kun kyse on jostain neutraalimmasta. Paitsi jos pitäisi mennä jonnekin, laiskuuteni ja passiivisuuteni tekevät kieltäytymisen helpommaksi. Ja tunnen syyllisyyttä silloin, se ettei halua tehdä jotain ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä.
(en tiedä miten ilmaisisin sen että tuo kieltäytyminen ei koske läheisiäni, siis että jos joku sattuisi lukemaan tämän ja ajattelisi että minut on pakotettu tekemään jotain mitä en halua niin siitä ei ole kyse)

Mutta ainakin minulla on suunnilleen puhtaat matot (tajusin etten ole aivan varma pesinkö niiden molemmat puolet vai toisen puolen kaksi kertaa) ja niiden peseminen ei ollut niin suuri urakka kuin miltä se mielessäni tuntui. Aivan kotini lähellä on kaupungin pesupaikka joka on aivan loistava, hyvät pesualtaat, ilmaista vettä ja mattomankeli, se helpottaa työtä paljon. Ja se että meidän pihassamme on kuivausteline, joka sopii hyvin matoille.
Voi tietysti vielä olla että joku varastaa matot sieltä mutta epäilen kovasti, ne eivät ole niin hienoja tai hyviä että kenenkään voisi kuvitella haluavan niitä.

Hyvä että olen saanut nyt kesävelvollisuuteni täytettyä kun ammatillinen elämäni on alkanut taas vähän vilkastua. Tiedän että selviän tulevista töistä, olen selvinnyt aina ennenkin mutta vähän aina hermostuttaa. Minusta tuntuu siltä että olisin pitänyt kauheasti taukoakin, vaikka olen kesälläkin tehnyt vähän töitä. Mutta ne olivat viimeistelyjä, eivät kokonaisia kirjoja.
Täytyy vain päästä pois joutilaammasta kesäroolista ja takaisin työrooliin.

Olin eilen pitkästä aikaa neuletapaamisessa ja oli mukavaa. Paikalla oli ihminen joka mainitsi pari kertaa "pitkän tähtäimen suunnitelman", eli jotkut ovat todella niin määrätietoisia. Minun teki mieli kysyä miten hän pyrkii siihen mutta en kehdannut.