Isäni oli muualla ja sain muutaman toimistoasian vastuulleni.
Tarkastin vedokset kirjamessuille tulevista painotuotteista ja annoin painoluvan (tai tulostus-).
Vastasin puhelimeen kun se sattui soimaan ja yritin kuulostaa vähän ammattimaiselta kun etsin epätoivoisena paperia soittopyynnöille. Lohduttauduin sillä että kuulostin varmaan harjoittelijalta.
Olin paikalla kun eräs kirjailija kävi hakemassa kirjojaan. Päättelin huiviani ja kuuntelin puhelimen kaiuttimesta äänikirjaa kun ovikello soi etuajassa. Hermostuin niin etten millään löytänyt pausea ja aika tuntui kuluvan ja pelkäsin että kirjailija lähtee pois ja lopulta sain puhelimen melkein äänettömäksi (niin että koko kirjailijan vierailun ajan kuului pieni englanninkielinen puhe). Kirjailija oli vielä sellainen joka hermostuttaisi minua, varsinkin kun hänen kirjansa ensimmäiseen painokseen tuli erittäin nolo virhe. Hän oli kuitenkin ystävällinen ja vanhana sanomalehtimiehenä tuntui ymmärtävän virheet. Silti noloa.
Ja lähetin liput kilpailun voittajille.
Kävin varaamassa ajan kampaajalle. Minusta alkoi tuntumaan siltä että haluaisin palata suoraan otsatukkaan ja hiukset voisivat olla vähän lyhyemmätkin ja haluaisin että kun ne ovat ponnarilla niin kasvojen ympärillä olisi vähän hiuksia, siis sellaisia jotka ovat liian lyhyitä kiinnipidettäviksi mutta liian pitkiä otsatukaksi (pitäisi vielä keksiä miten ilmaisen tuon kampaajalle niin että hän ymmärtää). Joku rohkeampi osaisi varmaan leikata tuollaisen itsekin mutta minä en uskalla, kun on ne messut ja se haastattelu, joissa olisi kiva olla siisti. Olin ajatellut kokeilla jotain muuta kampaajaa kuin sitä missä olen yleensä käynyt kun se on vähän kallis mutta kuljin useamman kampaamon ohi enkä uskaltanut mennä sisälle ja lopulta päädyin taas siihen vanhaan. Olin ehkä vähän ujo mutta toisaalta vakiokampaamossakin puhuin uuden ihmisen kanssa eikä se ujostuttanut lainkaan. Sinne on vain ehkä helpompi mennä kun tiedän miten pitää toimia (se on yksi suuri stressin aihe minulle, että minusta tuntuu siltä etten tunne sääntöjä) ja luotan heihin, vaikka kampaaja onkin uusi. Muista paikoista ei ikinä tiedä. Haluamani malli vaikuttaa kyllä hyvin yksinkertaiselta mutta silti minulla on vaikeuksia luottaa hiuksiani aivan kenen tahansa käsiin. Tämänkertaisella kampaajalla on jännittävä nimi, siinä on kolme eri vokaalia peräkkäin. Hän oli ehkä se jolta varasin ajan (tuo on sellainen kampaamo jossa on ehkä parikymmentä kampaajaa, jostain syystä se miellyttää minua), jos oli niin vaikutti mukavalta ja sellaiselta jolle uskallan kertoa toiveeni.
Kävin metsästämässä pieniä hillopurkkeja. Viime vuonna haalin erilaisia muovilaatikoita, tänä vuonna näköjään hillopurkkeja. Ja pieniä, sellaisia joita voi antaa lahjaksi. Olen käynyt ties missä kaupoissa etsimässä niitä mutta lopulta löysin sopivia Stockmannilta, jossa olin jo käynyt aikaisemmin. Joko heidän valikoimansa olivat muuttuneet tai sitten hyväksyin nyt purkkeja joita en olisi viimeksi kelpuuttanut. Niissä on nimittäin kuvioita lasissa, minä pitäisin enemmän yksinkertaisemmista.
Kävin myös metsästämässä jäljennöspaperia, jonka oikeaa nimeä en tiennyt (enkä vieläkään ole varma, mutta sillä nimellä se minulle myytiin), sellaista josta jää jälki vaikka kankaaseen kun sen päältä rullaa jäljennöspyörällä (jollaisen ostin joskus kirpputorilta). Uusi ompeluopettaja suositteli sellaista. Kävin parissa paikassa ennen kuin menin yhteen liikkeeseen jonka myyjä tuntee minut ja on kauhean ystävällinen ja jota olin tainnut sen takia vältellä, aika typerää. Siellä oli paperia ja myyjä oli edelleen ystävällinen ja muisti minut ja se oli oikeastaan aika mukavaa. Sekin että saan siellä työväenopistoalennuksen ilman että olen tajunnut pyytää sellaista.
Kävin ostamassa lisää lankaa huiviin, onneksi se oli hyvin halpaa (mikä oli tietysti syy miksi alunperin päädyin siihen merkkiin). Huivin koko hinnaksi tuli 10,50 + jämälangat, joita tuli lisää parista väristä. Ei ihan halpaa puuhaa mutta ei sillä hinnalla saisi ehkä vastaavaa kaupasta (tai jos saisikin niin ei kannattaisi varmaan ostaa, huivin olisi tehty jossain halpamaassa huonoissa oloissa aika varmasti).
Kävin hakemassa kirjamessuille julisteet eräästä levykaupasta. Julisteilla ei sinänsä ole mitään tekemistä liikkeen kanssa, käytämme sellaisiin töihin vain erästä Kaarinaan muuttanutta painoa, joka hoitaa toimitukset noin kätevästi. Voi olla että olisi parempi puhua lakanoista kuin julisteista, ne ovat 140x200 cm ja kangasta. Ja aika tehokkaita minun mielestäni.
Metsässä näyttää vähän syksyisemmältä (vaikka on vieläkin vähän liian lämmintä minun makuuni). Löysin kallion jonka päältä näkyy Tuomiokirkko, joka on jossain ehkä viiden kilometrin päässä.
Ja huivi alkaa näyttää huivilta (huonossa kännykkäkuvassakin), vielä puuttuu reunus. En tiedä miksi minulla on ollut niin kiire sen kanssa, sille ei ole vielä käyttöäkään mutta ehkä välttelen yhtä projektia joka minun pitäisi tehdä kirjamessuille ja johon kaikki inspiraation on kadonnut.
Tekstit
13 kommenttia:
Kasvoja kehystäviä pidempiä hiuksia sivuille? Otsatukka ja tällaiset pidemmät sivuhiukset on kyllä muodissa tällä hetkellä, joten luulisi kampaajan aika helposti tajuavan mitä haet. Entä jos ottaisit jonkun kuvan mukaan, jossa jollakulla on tällaiset hiukset?
Maria
Samaa mieltä Marian kanssa, hyvin selkeästi ilmaistu tuo toiveesi, kampaaja ei yksinkertaisesti voi olla ymmärtämättä. Minäkin kävin juuri eilen kampaajalla (käyn max. pari kertaa vuodessa) ja olen yleensä samalla tavalla hermostunut kuin sinäkin. Nyt minulle sattui kiva kampaaja mutta hän pilasi hyvän tunnelmani sillä että yhtäkkiä huomasin peilin kautta että hän oli ollut katseyhteydessä toisen kampaajan kanssa ja he hymyilivät sellaista hillittyä pidäteltyä pilkkahymyä keskenään, ja TIETENKIN kuvittelin että heidän mielestään MINUSSA oli jotain naurettavaa. Jos analysoin tilannetta objektiivisesti, en usko että kyseessä olin minä - sehän olisi todella epäasillista käytöstä asiakaspalvelijoilta eikä minussa ainakaan tietääkseni ollut mitään niin naurettavaa - mutta en voinut mitään sille että muutuin välittömästi epävarmaksi hiireksi, koska eihän sitä koskaan tiedä!
Maria, täytyy varmaan etsiä sopiva kuva, ettei jää hämäräksi. Luulen että aika suuri osa kampaajaongelmista johtuu huonosta viestinnästä.
Josefiina, se on ikävää kun ei ikinä tiedä, vaikka ehkä oikeasti tietäisikin että tuskin he pilkkaavat (niin yritän ainakin ajatella). Minä en onneksi näe niin hyvin erottaisin ilmeet ilman silmälaseja ja olen yleensä kampaajalla silmät kiinni :)
Lähetit liput voittajille.. Siis kirjamessuliput? Oisko pitänyt tajuta toimittaa osoite tms? Skviik...
Se paikka jossa itse käyn on tietyllä tavalla hyvin intimidoiva: kun sinne menee sisään, niin siinä on tiski jossa parveilee yleensä useita erittäin laitettuja kampaajia, joilla on tietysti itsellään täydelliset kampaukset.. Sinne kun kävelee hirveän tyvikasvun kanssa, niin se ei aina ole kovin helppoa.. Hauska kuulla, etten ole ainoa näiden kampaajatunnelmien kanssa ;)
Maria
Seeds, lähetin mutta otin sinun lippusi talteen, voit saada ne henkilökohtaisesti :)
Maria, jostain syystä kampaajalla käynti ei hermostuta minua tuolla tavalla, en varmaan edes ajattele sitä :) Jossain vaiheessa olin varma että kaikki halveksuvat minua mutta olen tainnut päästä siitä yli, mikä on tietysti hauskaa.
Ah, mukavaa:) Eiköhän siihen järjesty tilaisuus vielä ennen messuja:)
Viittasinkin enemmän tuohon Josefiinan kokemukseen.
En itse asiassa ajattele, että minua halveksittaisiin, vaan epävarmuutta herättää se, että joudun tuossa tilanteessa tyvikasvuineni väistämättä vertailuun näiden supertrendikkäiden (nuorten) naisten kanssa. Monta kertaa siinä on joku hymyillyt huvittuneen näköisesti kun olen mennyt tiskille kysymään aikaa (siis joku muu kuin henkilö, jonka kanssa olen asioinut ja johon olen ollut suorassa kontaktissa siinä tilanteessa). En ole kokenut että siinä olisi mitään halveksivaa, mutta huvittunutta ja hivenen ylimielistä.
Ja varmaan koen myös (voimakkaammin kuin sinä), että kampaajalla täytyy käyttäytyä jollain tietyllä tavalla. En esim. pystyisi istumaan siellä silmät kiinni (toisaalta näössäni ei ole mitään vikaa, siksi luenkin melkein koko ajan niitä lehtiä).. Itse asiassa viimeksi siihen paikkaan tuli joku miesasiakas, joka alussa sanoi parturille toiveensa ja istui koko lopun aikaa silmät kiinni. Ajattelin siinä yhteydessä, että miehille tuo on sallittua ja normaalia, mutta naisten oletetaan juttelevan kampaajalle enemmän ja jotenkin osallistumaan siihen sosiaaliseen tilanteeseen enemmän. (Ja varmaan suurin osa naisista onkin kampaajalla sosiaalisemmin kuin miehet keskimäärin).
Maria
Maria, minä lopetin kampaajalla käymisen joskus teini-iässä kun aloin kasvattaa hiuksia niin en ole varmaan oppinut kirjoittamattomia sääntöjä :) Voi olla että he paheksuvat minua siellä mutta olen sen verran sokea etten edes huomaa sitä. Kuvittelen että kampaamoni on aika hyvä, ainakin minulle on oltu hyvin ystävällisiä eikä ole pakotettu olemaan sosiaalisia. Ehkä sen takia että se on iso paikka ja vaikka minkälaisia asiakkaita tulee ja menee. Ajattelen myös että jos maksan hiusten leikkuusta lähemmäs viisikymppiä niin minulla on oikeus olla niin kuin haluan, kunhan en ole töykeä tai vaikeuta heidän työtään. Mieluiten rentoudun siinä ja ajattelen omia asioitani. Lukisin kyllä mielelläni niin lehtiä mutta se ei onnistu jos pitäisi leikata otsatukkakin :)
Minusta on mielenkiintoista tuo mitä sanoit siitä että miehille on tietynlainen käytös sallittua mutta naisten oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Minä tulin joskus teininä siihen tulokseen että olen sen verran outo että ihan turha yrittää olla normaali kun en kuitenkaan siinä onnistuisi enkä oikeastaan ikinä ajattele että minun pitäisi naisena käyttäytyä tavalla jolla en haluaisi käyttäytyä.
Hoo, itse olin käynyt kampaajalla n. 30 vuoden ikään mennessä ehkä kaksi, kolme kertaa. Pidin siihen saakka hiukset yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina pitkinä, ja niitä tasoitti satunnaisesti joku joka ei ollut kampaaja. Vasta kolmekymppisenä olen alkanut käydä kampaajalla enemmän tai vähemmän säännöllisesti, joten ainakaan pitkästä kampaajallakäyntihistoriasta oma käsitykseni tuohon tilanteeseen liittyvistä kirjoittamattomista säännöistä ei liity ;)
Itse käyn samantyyppisessä paikassa, jossa on paljon trafiikkia, ja joka ei ole aivan halpa (sinun laskusi on omaani verrattuna aika pieni ;) - tosin otan leikkauksen lisäksi värin, mikä myös pidentää kampaajalla kuluvaa aikaa paljon.)
Ei minuakaan ole tietenkään pakotettu mihinkään, vaan kyse on omasta tunteestani (ja kuvitelmistani), siitä, mitä ajattelen minulta odotettavan, että olisin mukava ja miellyttävä asiakas ja tilanne sujuisi molemminpuolisesti mukavissa tunnelmissa. Tietenkin minäkin mieluiten rentoutuisin ja olisin vaan, mutten pysty siihen.
t. Maria
Ne ovat kyllä kummia ne ajatukset siitä miten pitäisi käyttäytyä, minullakin on kyllä sellaisia. Ahdistun erityisesti tilanteissa joissa minusta tuntuu etten tiedä sääntöjä, mikä johtaa helposti siihen että minusta tulee uskollinen asiakas :) Toisaalta olen (valitettavasti tai onneksi) aika itseriittoinen enkä välttämättä tule edes ajatelleeksi muita ihmisiä tuollaisissa tilanteissa.
Nyt minua harmittaa etten varannut aikaa jo maanantaiksi, odotan sitä aika innolla. Varsinkin kun otsatukkani alkaa olla hankalan mittainen (vanha hiustyyli oli kätevä siinä mielessä ettei tarvinnut käydä kampaajalla kuin ehkä kolmen kuukauden välein, nyt pitää alkaa varmaan taas itse tasoittamaan otsatukkaa).
Kampaajavärjäykseen minulla ei ole varaa kun leikkauskin tuntuu liian kalliilta, hiukseni ovat edelleen niin pitkät että kampaajalla ne varmaan lasketaan pitkien hiusten hintaluokkaan, vaikka minusta ne ovatkin aika lyhyet (jossain vaiheessa sain päähäni että puolipitkät hiukset ulottuvat puoleen selkään).
Aloitin muuten lukemaan sitä ahdistuskirjaa kun olin viimeksi Jyväskylässä mutta se jäi sitten, vaikka jotkut keinoista vaikuttivatkin hyviltä. En vain taida olla valmis kirjaamaan kaikki negatiivisia ajatuksiani :)
Joo, ahdistuksen aiheiden kirjaamisneuvo ei ehkä ole sen kirjan parasta antia :)
Maria
Voi olla että siitä voisi olla hyötyä mutta se vaikuttaa vähän liian työläältä :)
Lähetä kommentti