Olin eilen jo valmistautumassa nukahtamaan (=lukemassa vähän liian jännittävää kirjaa joka pitää lukea loppuun sen sijaan että lukisi pari lukua ennen nukahtamista) kun puhelinmyyjä soitti minulle. Se ei ollut niin kauhean epäkohteliasta, kello oli nimittäin puoli kahdeksan (suunnitelmani oli mennä tosi tosi aikaisin nukkumaan kun olen ollut niin väsynyt viime aikoina, mutta liian jännittävä kirja tuhosi sen suunnitelman). Tunsin epäonnistuneeni puhelun kanssa jotain syystä, taidan ajatella että onnistunut keskustelu on sellainen jossa kieltäydyn heti enkä ainakaan ala perustelemaan tai kertomaan mitä maksan palveluista tällä hetkellä. Onnistuinkin siinä kun myyjä kauppasi minulle ensin puhelinliittymää mutta ajauduin keskustelemaan mokkuloista (myyjä sanoi että se on kätevä ottaa mukkaan, hänen murteensa taisi olla se syy miksi puhuin hänen kanssaan niin pitkään). Niistäkin kyllä kieltäydyin kohteliaasti.
Huomasin myös että minusta on jotenkin epämukavaa puhua puhelimessa ilman vaatteita ja silmälaseja, vaikka en tarvitsekaan niitä puhumiseen.
Eilen oli vähän harmaa päivä (vaikka toisaalta tehokas, sain edistettyä yhtä työtä ja yhtä joululahjaa aika paljon) ja olin vähän katkera siitä että minun piti käyttää viimeinen bussikorttimatkani siihen että hoidin yhden asian isäni toimistolla. Autan häntä kyllä mielelläni, se ei ollut ongelma ja saan siitä palkan, mutta se taisi olla tämän viikon kaupunkireissu, ellen innostu pyöräilemään (se tuntuu niin vaivalloiselta kun on pimeää ja sateista ja nuhaista). Ei minulla kyllä ole mitään erityistä tarvetta käydä kaupungilla, mutta silti. Saan ensi viikon lopulla rahaa, sitä ennen minulla on hyvin tiukka budjetti, sen jälkeen toivottavasti helpottaa. Ja kutsuihin on ainakin varaa.
Niistä puheen ollen:
Tekstit
5 kommenttia:
Mä edelleen olisin kannattanu pikkujoulu-nimikettä ennemminkin, nii ihmisiä uskaltas tulla enemmänkin? :)
Minä vierastan jostain syystä pikkujoulua sanana, minun on kauhean vaikeaa kuvitella itseäni järjestämässä sellaisia :) Talvenodotuskutsut, joilla syödään pipareita ovat aivan eri asia!
Tykkään muumitarinoista ja sana 'talvenodotuskutsu' kuulostaa erittäin muumimaiselta: sympaattiselta, hiljaiselta ja mukavalta ja kuvaa täydellisesti Näkymättömän tytön sunnuntaikutsuja.
Samaa mieltä, uskaltaisin osallistua "pikkujouluihin" mutta en ns. taidehienostelupippaloihin :)
Tuo on mielenkiintoista, minä varmaan en uskaltaisi mennä pikkujouluihin :) Minulle siitä tulee mieleen bileet, joka on pelottava sana ja alkoholi. Nuo kutsuni ovat kyllä kaukana taidehienostelusta. Niiden esikuva on enemmänkin vanhanaikaiset nimipäiväkutsut, jonne ei yleensä kutsuttu ihmisiä, vaan kaikki tiesivät että nimipäivänä tarjotaan kahvia ja seitsemää sorttia. Ei mitenkään hirvittävän henkevää :)
Lähetä kommentti