Heräsin eilen aika virkeänä ja poikkeuksellisen myöhään (puoli yhdeksältä) ja ajattelin lähteä heti aamusta pitkälle kävelylle kun oli niin ihanan aurinkoista ja kylmääkin. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, kuukautiskivut iskivät ennen kuin ehdin lähteä ulos. Lähdin kuitenkin, ajatellen että ehkä tällä kertaa liikunta auttaisi, niin kuin väitetään, vaikka se yleensä on tehnyt oloni vain huonommaksi. Sain raahustettua läpi puolet normaalista lenkistäni ja luovutin ja palasin kotiin ja lepäsin loppupäivän (onneksi minulla ei ollut mitään pakollista menoa tai tehtävää). Ja tunsin syyllisyyttä kun en ollut ulkona nauttimassa auringosta (minusta tuntuu että se on velvollisuuteni) mutta lohdutin itseäni sillä että ehkä se vielä joskus uudestaankin paistaa.
Kuukautiskipuni ovat olleet aika siedettävät viime aikoina, siis sellaiset että kun syön vahvoja särkylääkkeitä niin minulla ei ole kipuja, nyt ne tuntuvat palanneen siihen että lääkkeiden kanssa kivut ei ole sietämättömiä.
Minulla ei ole taaskaan kauheasti kirjoitettavaa, joten tekstin sijaan kuvia viime ajoilta.
Sarjassa kummallisia asioita joista pidän: lintujen jalanjäljet lumessa. Ne ovat jotenkin tosi söpöjä.
Olen koristellut kotiani vielä enemmän jouluun, jossakin vaatehuoneeni uumenissa saattaa olla vielä laatikko, jossa on joulukoristeita mutta en ole löytänyt sitä eikä kai sillä ole niin väliäkään, täällä on varmasti tarpeeksi koristeltua.
Keitiöön liina, josta ei ihan tiedä onko se ihana vai kamala. Sen tietää että oikeasti se on verho mutta se sopii ihan hyvin pöytäliinaksi pakastimelleni.
Joulupuuni on saanut vähän lisää koristeita, itsetehtyjä ja aiempina vuosina ostettuja.
Joulutotoro.
Sain eräältä kutsuvieraalta valtavan kauniin kukkakimpun, jossa oli valkoisia tulppaaneja, saniaisia ja mustikanvarpuja. Tulppaanit ovat lakastunut mutta mustikka alkoi kukkimaan.
Sain siskoltani joulukortin, tosi söpön (itsetekemänsä, hän on tosi taitava). Se saattaa selittää miksi pupuvauvat olivat mielestäni hyvä idea. En tiedä oliko se oikeasti mutta ajatushan se on tärkein?
Sain postissa myös vähän kummallisen kirjavaihtopaketin. Pyysin paria kirjaa lokakuun lopussa, lähettäjä kysyi jos voisin pyytää paria vielä niin että se olisi postikulujen kannalta järkevää. Minulla ei ollut tarpeeksi pisteitä tililläni joten listasin pari kirjaa, jotka pyydettiin pian ja pyysin tuolta lähettäjältä vielä pari kirjaa (tämä on ehkä aika sekava kertomus). Hän merkitsi kirjat lähetetyiksi marraskuun alussa. Niitä ei näkynyt ja aloin vähän hermostua kunnes sain häneltä sähköpostin viime viikolla. Hänelle oli ilmaantunut kriisi ja hän oli lähettänyt kirjat ystävälleen Englantiin, joka lähettäisi ne minulle, kahtena pakettina kun niiden lähettäminen yhtenä ei ollut sittenkään järkevää. Sain eilen kolme ensimmäistä kirjaa ja minua ei haittaa että ne kiersivät sitä kautta mutta olen vähän hämmentynyt, paketin lähettäminen Amerikasta Suomeen on yhtä kallista kuin Amerikasta Englantiin. Ellei sitten hän lähettänyt joka tapauksessa tuolle ystävälleen ja laittanut valtavan paketin täynnä Eurooppaan meneviä kirjoja, jolloin se saattaisi olla jotenkin järkevää, varsinkin kun Englannista paketti tuli maateitse, kolmetoista nuoren Elizabethin kuvaa näyttää riittävän siihen. Ei minua mitenkään haittaa tuo tapa millä sain kirjat, olin vain vähän hämmentynyt.
Tekstit
8 kommenttia:
"Lähdin kuitenkin, ajatellen että ehkä tällä kertaa liikunta auttaisi, niin kuin väitetään, vaikka se yleensä on tehnyt oloni vain huonommaksi"
Tuore tutkimus aiheesta: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8408651.stm
Tuo on kiinnostavaa. Joskus minulle on väitetty että liikkuminen kipujen aikana auttaa, ei vain yleinen liikkuvuus, jota tuossa tutkimuksessa oli kai tutkittu. Mutta tärähtely kyllä saa kipuni pahemmiksi ja se pätee kävelyynkiin. Kuuma kylpy oli paljon tehokkaampi apu (ajattelen että jos kuukupin kanssa voi uida niin kai voi kylpeäkin). Ja nukkuminen. Onneksi ei tarvinnut tehdä mitään, vähän hirvittää mitä tapahtuu kun/jos pääsen taas kiinni sellaiseen elämään jossa aikataulut eivät olekaan niin joustavia.
Kotisi näyttää tosi tunnelmalliselta! Kukkivat mustikanvarvut on ihmeellisiä, mä sain toissa keväänä omenapuunoksat kukkimaan sisällä vaasissa, se oli ihan mahtavaa.
Olen pitkään halunnut tehdä suunnilleen tuollaisen valkoisen oksajutun kuin sinulla on, mutta Kalliossa asumisen huonoihin puoliin voi lukea sen, ettei lähimaastoista löydy virkaheittoja oksia. Pensaista ei oikein ilkeä alkaa katkomaan :)
Kuukautiskipujen lääkitsemiskehoitus liikunnalla on kuulostanut musta aina jotenkin semifasistiselta. Vähän kuten käskettäisiin kauheassa migreenissä kärvistelevää menemään ulos auringonpaisteeseen ja ostamaan vaikka jätskin, niin kipu unohtuu. Olen vähän alkanut miettiä, onko noissa kuukautiskipujen hoitokehoituksissa pehmein keinoin kyse vähän samasta kuin synnytyskipujen vähättelyssä? Ainakin samasta kivusta on tavallaan kyse, kohdun tuskallisesta supistelusta. Eikä siihen auta ainakaan meikäläisellä liikunta hitonkaan vertaa... Ainoa pehmeä keino jonka muistan auttaneen, oli lämmin geelipussi alavatsalla ja toinen alaselässä. Parhaiten auttoi kuitenkin kolmiolääke (clotam) ja nukkuminen.
Lupiini, kiitos :) Se on kyllä lähiöasumisessa kätevää että ylimääräisiä oksia lojuu vaikka maassa :) Sisällä kukkivat oksat ovat ihania, en katkoisi itse mustikoita mutta kun ne tulivat kimpun mukana niin pääsen nauttimaan niistä. Se on hyvä että olen laiska, jos olisin heittänyt kimpun pois heti kun se lakastui ja mustikka ei olisi ehtinyt kukkaan.
Olen samaa mieltä kuukautiskipuihin liittyen, samaa lajia ovat myös minusta ne ihmiset (yleensä naiset) joiden mielestä kuukautiskipuja ei pitäisi lääkitä kun kyseessä ei ole sairaus (varmaan samat ihmiset sanovat niin synnytyskivuistakin). Yritin olla kerran ilman lääkkeitä ja join jotain kehäkukkateeta ja muistan vieläkin miten pyöräilin kuusi kilometriä apteekkiin aivan hirvittävissä kivuista, sen jälkeen olen syönyt lääkkeitä. Luulen että yritän päästä ensi vuonna lääkäriin, voisin kokeilla jotain toista särkylääkettä tai jotain muuta vaihtoehtoa.
On ihmisiä jotka ajattelevat noin myös tavallisesta päänsärystä, että koska se ei ole sairaus vaan vain oire jostakin muusta, ei ole hyvä ottaa mitään lääkkeitä vaan rentoutua vain ja kyllä se siitä. Itse olen jo kauan sitten antanut huit tuollaisille puheille: kun on särkyjä, on otettava särkylääkettä - sitä varten ne ovat olemassa - ja elämä jatkuu.
Kun näin kuvasi tuosta napeista tehdystä koristeesta, kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni ja tajusin taas kerran että taidan olla NAPPIFOBIKKO. Yksittäin ja vaatekappaleissa kiinnitysvälineinä ne ovat ok, mutta kun näen paljon nappeja yhdessä kasassa, esim. ompelutarvikekaupoissa, minulle tulee jotenkin inho olo. Tämän täytyy tuntua oudolta sinunkaltaisestasi nappifanaatikosta...
Minäkin päätin että parempi vain olla ilman kipuja kuin välittää tuollaisista puheista :)
Tuo on aika mielenkiintoinen fobia, ja ehkä vähän hankala jos olisi käsityöihminen. Kuulin vähän aikaa sitten karttafobiasta, sekin kuulosti aika mielenkiintoiselta, mutta fobioihin taitaa kuulua se järjettömyys.
Kysyn, vaikken halua huolestuttaa! Onko mahdollista, että sulla olisi endometrioosi? Kysyn vain, älä ihmeessä ala murehtia, se on edelleenkin harvinaisempaa kuin olla ilman sitä.
Mulla on endo ja itselläni oli n. sun ikäisenä (??) pahat, pahat kk-kivut. Buranaa kului. En oikeastaa edes tajunnut pitää niitä pahoina, koska ne pahenivat sillä lailla asteittain, vähä vähältä. Ensin ei tarvittu buranaa ollenkaan, sitten meni 1 kpl 400 mg buranaa ja lopulta jouduin käyttämään buranaa jo kahtena kk-päivänä ja useamman kappaleen!! :(
Vaikka toisaalta ei endo ole maailmanloppu!! Lapsia esim. voi silti saada, kaikki vaan riippuu siitä MISSÄ niitä riivatun pesäkkeitä on.
En tiedä, sitä ei ole ikinä tutkittu eikä epäilty, muuta kuin blogissa. Kipuni eivät ole kyllä pahentuneet vähitellen, melkein päinvastoin, teininä ne olivat paljon pahemmat, nytkin ne olivat ikävät mutta eivät sietämättömät. Minulla on ollut muutamia kausia kun en ole syönyt särkylääkkeitä mutta vuodesta 1991 alkaen olen syönyt suunnilleen liuskan per kuukausi, senkin takia että jos odotan että minulle tulee huono olo niin ne eivät tehoa, lääkkeiden syöminen pitää aloittaa heti kun epäilee kuukautisten alkaneen/alkavan, en tiedä miten se sopii endometrioosiin mutta muistan että kun joskus luin aiheesta niin se sopi siihen mekanismiin jolla kuukautiskivut syntyvät. Mutta luulen että yritän päästä lääkärille ensi vuonna, jos vaikka endometrioosin mahdollisuus voitaisiin sulkea pois.
Lähetä kommentti