Keskiviikko

Terveydentilani ei ole kovin kiinnostava aihe, mutta periaatteenani on ollut kirjoittaa siitä mikä on päällimmäisenä mielessäni, oli se kiinnostavaa tai ei.
En voi vieläkään sanoa olevani terve, mutta en varsinaisesti oikeasti sairaskaan ja töiden tekeminen ei tunnu pahentaneen oloa, joten ehkä olen vaikka viikonloppuna jo niin terve että jaksan mennä katsomaan näkyykö metsässä jo kevään merkkejä (näin ensimmäisen perhosen tiistaina). Sitä ennen istun kotona verhot kiinni (koska muuten siellä on liian kuumaa, isoissa ikkunoissa on aika paljon huonoja puolia) ja yritän olla rauhallisesti.

Olin ennen pääsiäistä töissä Oma talous tasapainoon -kurssilla, se oli aika pelottavaa. Minusta nimittäin tuntuu siltä kuin talouteni ja elämäni olisivat kuilun partaalla, juuri ja juuri tasapainossa mutta koko ajan vaarassa romahtaa. Vaikka oikeasti saatan olla aika kaukana syrjäytymisestä, hoidan kuitenkin asiani ja olen tähän asti selviytynyt ilman pikavippejä ja maksuhäiriömerkintöjä ja sellaisia. En tiedä päteekö tuohonkin sama kuin se että olin koko ajan koulussa huolissani siitä selviänkö ja ne ihmiset, jotka oikeasti olivat vaarassa eivät olleet ikinä hermostuneita. Joka tapauksessa kurssi oli hieman hermostuttava mutta hyödyllinen, vaikka en kauheasti mitään uutta oppinutkaan (tiesin jo ennestään että laskut kannattaa maksaa ajallaan). Suurin hyöty oli siinä että innostuin tarkkailemaan talouttani, ohjaaja antoi vinkin Marttojen hyvistä lomakkeista. Tässä kuussa taloudellinen tilanteeni on muutenkin parempi kun olen alkanut saada palkkoja alkuvuoden töistä (paitsi päätyöstä olen tietysti koko ajan saanut) ja näyttää siltä että ainakin vähän aikaa talouteni on tasapainossa. Se on miellyttävä tunne, vaikka tulevaisuus pelottaakin.
Ja lomakkeen täyttäminen on kiinnostavaa. Minulle on selvinnyt esim. että viikon aikana (joka oli sairauden takia poikkeuksellinen) käytin noin pari kymppiä ruokaan ja saman verran herkkuihin. Tarkoitus olisi että näkisin miten paljon rahaa laitan niihin ja säikähtäisin ja olisin ostamatta ja laihtuisin.

Olin yllättävän sosiaalinen töissä, esim. uskalsin mennä ruokalassa samaan pöytään yhden hyvin puolitutun ihmisen kanssa. Vaikka viihdynkin hyvin yksin niin pakkoepäsosiaalisuus saa minut näköjään ihmisrakkaammaksi.