Maanantai

Torstaina illalla, sen jälkeen kun olin jo kirjoittanut perjantain kirjoituksen, olimme Katariinanlaaksossa. Se on minusta aika taianomainen ja eksoottinen paikka (tällaiselle keskisuomalaiselle joka on tottunut näkemään vuokkoja lähinnä kukkapenkeissä), yksi suosikkejani Turussa (vaikka tämä olikin vasta ehkä neljäs kertani siellä). Sinivuokkoja ja valkovuokkoja ja keltavuokkoja ja kiurunkannuksia ja mukulaleinikkejä ja käenrieskoja ja muita. Ja tietysti tammia. Viime vuonna kävin siellä kevätesikoiden kukinnan lopussa, yritän tänä vuonna päästä sinne uudestaan niin että näkisin ne.
Jotenkin se kukkien määrä tuntuu epätodelliselta.


Joku oli koristellut joulumännyn metsään.

Viikonloppu oli aika kivan rauhallinen, vaikka minusta vähän tuntuikin että minun olisi pitänyt saada jotain aikaan. Vähän metsässä kävelyä, vähän mukavan ihmisen kanssa seurustelua, vähän töitä joita en ehtinyt tekemään perjantaina.