Maanantai

Kävin viime kesänä aika paljon keikoilla, tänä vuonna en yhtään. Työt ja kuumuus väsyttävät kummasti. Perjantaina korjasimme tilannetta käymällä katsomassa Bohemio Latinoa kirjaston sisäpihalla. Näin jossain ilmoituksen jossa luki suunnilleen "Bohemio latino live band . Latino rhythms, salsa,bolero, rumba, sambatanssi.Hola amigos,bienvenidos!" (sic, kopioitu heidän Facebook-sivultaan), se vaikutti hauskalta. Keikalle oli vähän vaikeaa mennä (jos on yhtä hermostunut kuin minä), ensin he eivät aloittaneet ennen kuin pari tuntia ilmoitetun jälkeen, sitten siellä ei ollut yhtään yleisöä. Pääsimme sinne kuitenkin ja musiikki oli iloista ja "sambatanssi" (tai joku) samoin (siellä oli tanssimassa eräs brasilialainen nainen jonka olen kohdannut töiden kautta ja joka on ammattitanssija ja aika aika hyvä). Suuri osa yleisöstä oli ulkomaalaisia ja/tai bändin kavereita mutta se ei kauheasti haitannut. Satunnainen sadekaan ei lopettanut keikkaa lopullisesti.

Minun oli tarkoitus ommella koko lauantai mutta olin niin väsynyt että pääsin siihen vasta iltapäivällä ja silloinkin vain pienellä pakolla (olisin mieluummin maannut koko päivän sängyssä lukemassa). Ensimmäisenä oli vuorossa kankainen kauppakassi. Minulla on ollut kaksi hyvää kassia mutta ne alkavat olla niin reikäisiä etten kehtaisi liikkua niiden kanssa julkisesti.

Yritin ensin muuttaa vanhaa tyynyliinaa kassiksi, huonolla menestyksellä. Leikkasin sen aivan liian pieneksi ja niin että symmetriseksi tarkoitettu kuvio muuttui epäsymmetriseksi. Huonosti kirjottu sydän ei auttanut yhtään ja luovutin.

Päätin pelata varman päälle ja käyttää omien sovellusteni sijaan hyväksi huomaamaani ohjetta (käytin sitä toissajouluisiin lahjoihin) ja uhrasin tarkoitukseen ainoan sievän tarpeeksi ison puuvillakankaan palan, muinaisen marimekkoisen verhon. Se ei ehkä ole tarpeeksi paksua kangasta mutta aiemmat laukut olivat yhtä ohuita ja kestivät vuosia. Ehkä tuo kestää ainakin yhden. Ainakin se ei näytä pahalta ja on oikein hyvän kokoinen.

Toinen ompeluprojektini ei onnistunut yhtään noin hyvin. Isäni ja äitipuoleni täyttävät tänä vuonna 60 ja juhlivat sitä kolmen viikon päästä. Minun on ollut vaikeaa keksiä lahjaa ja lopulta päädyin ostamaan alennusmyynnistä kaksi muistikirjaa, jotka minun oli tarkoitus päällystää kankaalla. Se ei vain oikein onnistunut. Kokeilin yhtä löytämääni ohjetta jolla irtokansista tuli tosi rumat, sitten kehitin itse yhden ohjeen jolla niistä olisi voinut tulla hyvät, se vain vaati niin tarkkoja mittoja etten onnistunut neljällä yritykselläkään saamaan niistä istuvia. Turhautuneena kokeilin liimata päällyksen kiinni kirjaan (se tuntui jotenkin hyvältä idealta), mikä sai aikaan vain pilatun muistikirjan.
Sitten päätin että kannattaa ehkä vain mennä nukkumaan.

Sunnuntaina menin heti aamusta marjaan ja huomasin että kausi on tainnut päättyä, säilönnän kannalta. Kolmessa tunnissa sain kerättyä puolitoista litraa marjoja, hankittua päänsäryn ja jouduin väistelemään koko ajan ampiaisia. Se ei ole enää kivaa.

Iltapäivällä jatkoin ompelua ja vähän pirteämpänä sain aikaan yhden muistikirjan, jonka ehkä kehtaan antaa lahjaksi. Kun niitä on vain yksi niin taidan laittaa mukaan Kiva-lahjakortin (koska he harrastavat aineettomia lahjoja ja Kiva-lahjakortti on minusta vastaanottajalle hauskempi kuin vuohi tai puu, siinä saa itse päättää mihin rahat laittaa). Toisen kirjan nimi oli tarkoitus olla Kävelyretkiä, tuo Kirjamuistoja toimii onneksi paremmin yksinään (ja molemmat liittyvät lahjan saajiin).

Sitten sain viimeinkin keitettyä vähän hilloa. Aamuiset marjat eivät aivan riittäneet, piti rikkoa periaatteitani (marjoihin saa koskea vasta lokakuussa) ja ottaa yksi rasiallinen vattuja pakastimesta. Olen tehnyt viime vuonna aika paljon hilloa mutta se on aina yhtä stressaavaa, vaikka ei ole vielä epäonnistunutkaan. Toivottavasti ei nytkään.

Ja sitten vielä siivosin ja sitten päivä olikin melkein ohi.