Keskiviikko

Olen ollut pitempään aika angstiton, stressi vei ehkä kaiken energiani. Ei ole kauhean yllättävää että se on palannut nyt, eilen olin aika ahdistunut mutta tänään reippaan kävelyn jälkeen onneksi jo paremmassa kunnossa. Eniten ahdistaa tietysti työllisyystilanne, mutta nyt pystyn näkemään sen jo vähän hyvänä mahdollisuutena (sen harjoittelun, en usko oikein mahdollisuuksiini työllistyä helmikuun loppuun mennessä). Se ahdistaa ettei harjoitteluun kuulu lomia, eli en pääsisi esim. Jyväskylään sitäkään vähää mitä viime vuonna (palkaton loma saattaisi olla mahdollinen) ja se että työtä pitää tehdä palkatta mutta jos työaika olisi vaikka neljä tuntia sen kestäisi (kestäisin tietysti pidemmänkin mutta se ei hirveästi houkuttele. En kyllä tiedä haluaisiko kovin moni tehdä esim. kokopäiväistä työtä noin viidensadan euron korvauksella kuussa, ilman lomia. Onneksi se voi kestää vain maksimissaan vuoden ja yhdessä paikassa kai puoli vuotta). Kaipa selviän tästäkin kun olen selvinnyt ennenkin (kun sen uskoisi).

Olen myös ahdistunut terveydestäni, ei sillä että minulla olisi erityisiä oireita mutta olen silti vakuuttunut siitä että väsymykseni on selvä merkki jostain kauheasta taudista (jonka oireita en halua lukea siltä varalta että minulla olisi oikeasti se mutta kun en tiedä niitä voin keksiä oireita itse, mikä ei sekään auta). Yksi työttömyyden ja köyhyyden huonoja puolia on se että lääkärille pääsee vain jos on sairas, terveystarkastus olisi aika hyvä juttu.

Tämänkertainen pyrkimykseni terveellisempään elämään on sujunut kohtuullisesti jo (!) kaksi päivää. Uusi askelmittari tosin väittää että jo sen kymmenentuhannen askeleen saamine täyteen vaatii työtä, eilen tuntien vaeltelun kaupungilla ja tänään vähän pidemmän lenkin. Laihtuakseen tarvitsisi kai 15000 askelta (tosin en ajatellut laihtua pelkästään liikunnalla, yritän taas vaihteeksi päästä eroon liiasta sokerista), en tiedä miten minulla olisi sellaiseen aikaa jos kävisin töissä. Taidan aluksi pyrkiä siihen että saisin edes joskus sen kymmenen täyteen. Aerobisia askelia sentään pitäisi olla reilusti enemmän kuin ohjekirja suosittelee, jos mittariin voi luottaa.


Minun pitäisi alkaa taas laittamaan itse ruokaa, sekin saattaa olla hyväksi terveydelleni (töissä keitot koostuivat lähinnä perunasta). Ajattelin tällä kertaa kokeilla erilaisia keittoja ja patoja, sellaisia joita voi tehdä kerralla ison annoksen ja pakastaa. Ensimmäisenä vuorossa oli tomaattikeitto, joka ei kyllä vaatinut laittamista. Tomaattimurskaa ja paseerattua tomaattia (yllätyin vähän siitä miten tomaattimurskissa voi olla eroa eikä vähän laadukkaampi ollut edes juuri kalliimpaa) ja sitten kaapista löytyviä aineita, punaisia linssejä ja soijarouhetta ja pakasteherneitä. Ja päälle raejuustoa. Tuntuu ainakin terveelliseltä. Maistuikin hyvältä vaikka kaapista ei löytynyt muita sopivia mausteita kuin oreganoa ja persiljaa.

En yritä laihdutuskuuria enkä täydellistä elämäntapojen muutosta, en usko että se toimii minulle. Yritän kuitenkin elää vähän terveellisemmin ja olisi ihan kivaa jos joka päivä ei söisi karkkia.


Minulla on vielä tällä hetkellä enemmän vapaa-aikaa kuin viime vuonna ja aion käyttää sitä hyväkseni käsitöihinkin. Suunnitelmissa on useampia mutta ensimmäisenä vuorossa on olkalaukku, viimevuotisen kankaat kun olivat vähän sopimattomia ja reikiintyivät. Malli oli kyllä niin hyvä etten muuta kuin lisään läppään vetoketjutaskun, jos osaan. Kysyin tällä kertaa neuvoa kangaskaupassa ja päädyin kankaisiin, joiden pitäisi olla kestäviä. Päälle tylsää mustaa ja sisälle englantilainen puutarha.