Torstai

Vaatehuone on suursiivouksessani ehkä se pahin, jatkoin sen jälkeen helpoimmalla, eteisellä. Siellä ei ole kauheasti järjesteltäviä tavaroita, onneksi mutta esimerkiksi iso kassillinen vuosikertapaperiroskaa. Liian isoon kertyy helposti liikaa tavaraa enkä jaksa viedä niitä pois, varsinkin kun joukossa on osoitteellisia kirjekuoria, joiden osoitteet pitäisi tuhota enkä ole saanut hankittua silppuria. Huijasin kyllä sen verran etten koskenut vielä yhteen kirjahyllyyn, jonka kirjat pitäisi imuroida ja järjestää enkä yhteen laatikostoon, joka on täynnä ties mitä, turhaakin. En ehtinyt, muka, kun piti lähteä kaupunkiin.

Erehdyin lähtemään samaan aikaan kuin joiltain koululaisilta loppui päivä, en muista bussin ikinä olleen niin täysi minun pysäkilläni, kuskin vieressä oli yksi paikka johon juuri ja juuri mahtui seisomaan. Myöhemmin ruuhka helpottui ja yksi paikka vapautui, kukaan ei halunnut istua siihen, hyvin kohteliaasti.


Hyödynsin taas kaupunkiretkeä, kahvilla käynti ystävän kanssa, vähän töitä isäni toimistolla ja sitten illalla neuletapaaminen. Se meni hyvin, ikävästä päänsärystä huolimatta (pääni ei ole yleensä ikinä kipeä ja se huolestuttaa minua aina, nyt syynä taisi kuitenkin olla siivous joka on jumittanut eri ruumiinosia, eikä joku kauhea tauti). Siellä oli hauskaa, pääsin eroon kassillisesta lankoja ja neulelehtiä ja sain neulottua vähän pipoa. Sekään ei jännittänyt että Turun Sanomat kävi haastattelemassa jotakin teemaliitettä varten, ilmeisesti siihen tulee juttu eri käsityöseurueista.

Minun oli tarkoitus mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisin ja jatkaa torstaina tehokkaasti ja pirteästi siivousurakkaa. Se ei ihan onnistunut, heräsin aamuyöstä johonkin kauheaan taka-ajouneen (jouduin hyppäämään alas parvekkeelta) ja kun lopulta sain unta, nukuin puoleen yhdeksään ja heräsin aivan tokkuraisena.