Torstai

Luulen että haastattelu meni ihan hyvin, niin hyvin kuin minulla voisi mennä ja minulle jäi sekä positiivinen, että kauhistunut kuva. Tuo oli siinä mielessä mielenkiintoinen haastattelu, että se oli kahvilassa ja paikalla oli kolme haastattelijaa, se oli vähän hirvittävää mutta he olivat ystävällisiä. Olin paikalla runsaasti etuajassa ja odotin kahvilan ovella, ainoa ongelma oli se että se ei ollutkaan käytössä, oikea ovi oli nurkan takana. Onneksi minut löydettiin silti. Sain sellaisen kuvan että heidän mielestään minulla on silmää ja ettei kokemuksen puute alalta ole ongelma, tuo oli siinäkin mielessä erikoinen haastattelu että oli tärkeää korostaa työttömyyttäni, tuo työ alkaisi harjoittelulla (kyse on sijaisuudesta). Mikä olisi minusta aika hyvä juttu, auttaisi siihen kokemuksen puutteeseenkin. Työ kiinnostaa minua mutta myös kauhistuttaa, siis jos sen saan, siihen liittyy myös asioita, jotka ovat aika hirvittäviä ja saatan olla liian ujo, herkkä ja ahdistuva siihen enkä tarpeeksi rento ja itseäni kehittävä (harmi etten ole saanut käytettyä kaikkea sitä aikaa jonka olen kuluttanut ajattelemalla että pitäisi oppia uusia juttuja oikeasti uusien juttujen oppimiseen). Puhumattakaan siitä että osaisin myydä. Joka tapauksessa tuo oli positiivinen kokemus ja jos saan työn se on kai hyvä asia, jos en niin en menettänytkään mitään.

Muutos tai edes sen mahdollisuus on aina pelottavaa. Uskon että tuo olisi erittäin hyvä tilaisuus minulle ja että oppisin siellä juuri niitä taitoja joita minulta puuttuu, ammatillisia ja muita. Se vain ei ole helppoa, se ihmisenä kasvaminen.