4.7.2011

Maanantai

Kesäkuu on mennyt aivan liian nopeasti. Kaikenlaista on tapahtunut mutta silti en ole ehtinyt tekemään mitään, tai siltä ainakin tuntuu. Olen kuitenkin grillannut kavereiden luona, istunut jokirannassa pari kertaa, käynyt parilla keikalla, vanhentunut ja ehtinyt käymään Jyväskylässäkin juhannuksena ja kai tehnyt jotain muutakin, minkä olen saattanut unohtaa.

Eniten aikaa ja energiaa on vienyt uusi työharjoittelu, se joka saattaa mahdollisesti johtaa vähän pidempään pätkätyöhön, jos kaikki menee hyvin. Tähän mennessä on mennyt kohtuullisesti, vaikka teenkin jatkuvasti virheitä. Työhön liittyy hirveä määrä yksityiskohtia ja tuntuu siltä että kun muistan niistä muutaman onnistun unohtamaan ainakin yhden. Tähän mennessä en ole kyllä tehnyt mitään peruuttamatonta. Olen viihtynyt yllättävän hyvin, työkaverini ovat ystävällisiä ja firma sopivan pieni minulle, vain muutama ihminen. Olen ollut myös yllättävän reipas, omasta mielestäni ja olen joutunut puhumaan puhelimessakin, kohtuullisen hyvin. Työtehtävät ovat uudenlaisia verrattuna siihen mitä olen aiemmin tehnyt, lähinnä lehti-ilmoituksia ja olen oppinut paljon uutta, ohjelmista ja sanomalehtien toiminnasta ja sellaisesta. Työ on paljon nopeatahtisempaa kuin mihin olen tottunut, jo senkin takia että ilmoituksen tietojen muuttamiseen menee vähemmän aikaa kuin kirjaan, eli päivän aikana saattaa tehdä aika montaa työtä. Työn huono puoli, blogin kannalta, on se että kaikista kiinnostavin siihen liittyvä on myös sellaista josta ei voi kirjoittaa blogiin. Sekin on vähän ikävää ettei minulle oikein jää energiaa kirjoittaa työpäivän jälkeen, mikä tarkoittaa sitä että tuskin kesän aikana palaan säännölliseen päivitykseen. Syksyllä voi olla toisin, kun alan taas kulkemaan bussilla, siellä on aika kirjoittaa.

Sen voin sentään kertoa että firma muutti viime viikolla uusiin tiloihin ja olin apuna muutossa. En sentään tavaroiden kantamisessa, siihen oli hankittu ammattimiehiä, mutta pakkasin ja sitten purin monta laatikollista. Ei ehkä lempipuuhaani helteellä mutta tuli olo että oli ainakin tehnyt jotain. Työmatkani piteni samalla vähän mutta pääsen nyt töihin aivan uutta reittiä, kauhean hauskaa, ainakin silloin kun sää sopii pyöräilyyn. Pitkiä pätkiä joilla ei tarvitse välittää liikennevaloista eikä tarvitse ajaa keskustan kautta mutta puolet matkasta on täynnä vanhoja taloja ja vanhoja puita ja hauskoja kirkkoja (tai yksi) ja vaikka työpaikka itse onkin uudemmassa talossa on sen ympäristö täynnä vanhoja. Portsaa. Pyöräilykin tuntuu vaihteeksi hauskalta, välillä jo huolestuin oudoista äänistä ja käytin sitä huollossa. Poljin kuulemma ottaa kiinni pyörän jalkaan.

2 kommenttia:

annakaisu kirjoitti...

Nyt alkoi kyllä kiinnostaa, että mikä uudessa työssäsi on se kiinnostavin asia, josta ei voi kirjoittaa blogiin :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei mitään kauhean salaista mutta olen tavannut esimerkiksi ihmisiä, jotka tekevät toimiston vähän oudoksi mutta joista on varmaan parempi olla kirjoittamatta, samoin varsinaisista töistä.

Blog Widget by LinkWithin