16.4.2016

Helsingissä



Minulle kävi niin erikoisesti että päädyin väliaikaisesti Helsinkiin töihin. Välillä on ollut vähän vaikeaa, muutenkin kuin ennen muuttoa. Esim. työ- ja vuokrasuhteen päättymisajat eivät ole vielä aivan varmat. Syyt ovat erittäin hyvät mutta epävarmuus ei ole ystäväni. Toisaalta nyt on hyvä harjoitella sitä. Ylipäätään parin kuukauden kokemuksella tuntuu siltä että kannatti lähteä toiseen kaupunkiin ja Helsinki on aika kiva paikka asua (olen kyllä ollut sitä mieltä aina). Siihen tietysti vaikuttaa se että minulla kävi erittäin hyvä tuuri asunnon kanssa ja pääsin asumaan mukavaan paikkaan kävelymatkan päähän työpaikasta ja matkan varrella on paljon kaikkea kaunista. Kuten vaikka Tuomiokirkko ja meri. Hämmentävästi sekä työpaikka että asunto järjestyivät tavallaan blogin ansiosta. Aktiiviset blogiajat tuntuvat nykyään aika kaukaisilta mutta sen positiivinen vaikutus tuntuu vieläkin elämässäni (ja on minulla edelleen se blogin ansiosta saamani parisuhdekin, tällä hetkellä taas vaihteeksi etäsuhteena).

On Helsingissä kaikkea muutakin hauskaa:

Raitiovaunut. Yritän kävellä työmatkan toiseen suuntaan mutta toisen matkan menen yleensä raitiovaunulla. Pidän erityisesti pienistä (vähän kummallisista) asioista, kuten siitä miten vaunu mutkittelee Hakaniemen kohdalla (erityisen hauskaa kun istuu selkä menosuuntaan) ja kun lumisateen jälkeen harjavaunu kävi lakaisemassa raiteet puhtaiksi. Muussakaan julkisessa liikenteessä ei ole tietysti valittamista. Tuli suhteettoman aikaansaava olo kun kävin bussilla Espoossa (suosittelen Weegee-talon näyttelyitä, erityisesti modernin taiteen museo Emmaa). Onneksi on älypuhelin, joka kertoo millä kannattaa matkustaa ja missä jäädä pois.  

Olen muutenkin harrastanut museoita (lukeminen sen sijaan on jäänyt vähälle ja painottunut hömppään, toisaalta olen päässyt Helmetin suuremman hömppävalikoiman ääreen niin kai sitä hyödyntääkin). Museokortti on loistava ja Helsingistä löytyy tietysti vaikka mitä hyviä museoita. Ateneumissa on tällä hetkellä perusteellinen näyttely japonismin vaikutuksesta pohjoismaiseen taiteeseen ja uusi kokoelmanäyttely. Vähän ihmettelin kun sen ripustusta kehuttiin lehdessä mutta se oli vaikuttava. Ernesto Neton näyttely Kiasmassa saa hyvälle tuulelle. Tänään kävin vähän pidemmällä ja harrastin venäläistä taidetta (ja nautin melkein kesäisestä säästä). Didrichsenin taidemuseossa on vielä kuukauden verran näyttely vähemmän stereotyyppisestä neuvostotaiteesta (ja upea merellinen sijainti), Sinebrychoffilla pari viikkoa taas vanhoja venäläisiä mestareita (ja kotimuseon puolella muitakin eurooppalaisia) ja komea rakennus. Paljon olisi muitakin museoita, joissa pitäisi käydä, helposti käyn vain Ateneumissa ja Kiasmassa kun ne ovat niin helppoja. Työpaikan lähellä on Arkkitehtuuri- ja Designmuseot, ne voisivat olla ensi viikon kohde.    

Olen vähän hullaantunut Helsingin arkkitehtuuristakin. Tiedän kyllä että täälläkin on rumia taloja mutta ne alueet, joissa liikun yleensä tuntuvat olevan täynnä kauneutta. Engeliä ja jugendia ja 20-lukua ja ihania rapattuja funkkistaloja (olen päässyt itsekin sellaiseen asumaan, vielä keltaiseksi rapattuun). En ole mikään 1800-luvun kertaustyylien erityinen fani mutta niistäkin löytyy täältä kauniita. 

Olen yrittänyt käyttää hyväksi Helsingin mahdollisuuksia ja harrastaa tapahtumia. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä etten ole ollut tarpeeksi aktiivinen mutta joka viikko olen tehnyt jotain ja käyn kuitenkin kokopäivätöissä ja välillä teen sivutöitäkin ja käyn Turussakin niin ei aikaa riitä älyttömästi. Museoiden lisäksi hauskin on ollut lähikirjaston Novellikoukku, neulontaa samalla kun luetaan ääneen novelleja. Sitä voisi varmaan harrastaa vaikka joka viikko jossain päin Helsinkiä mutta minulle on riittänyt lähikirjasto (joka on muutenkin aika ihana kirjasto, kävin tietysti hakemassa kirjastokortin heti ensimmäisenä, ennen kuin olin edes muuttanut kunnolla).


Ota erittäin mielelläni vastaan menovinkkejä ja vinkkejä kiinnostavista paikoista.

2 kommenttia:

Ryövärintytär kirjoitti...

Minun täytyy myöntää, että niihin aikoihin, kun itse tein töitä pääkaupunkiseudulla, en erityisemmin pitänyt Helsingistä. Lähes päivittäin kävin Turussa, mutta Helsinki jäi vähemmälle huomiolle. Toki poikkesin siellä silloin tällöin, mutta sinne ei tehnyt mieli jäädä hortoilemaan. Ehkä olin silloin niin nuori, etten ymmärtänyt kaupungin viehätystä. Tai ehkä olen yksinkertaisesti ollut väärässä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kaikki eivät pidä kaikista kaupungeista :) Elämäntilannekin varmaan vaikuttaa. Olen pitänyt kaikista asuinpaikoistani paitsi silloin kun asuin maalla Lahden lähellä heti kotoa pois muutettuani. Inhosin Lahtea vaikka kai siinäkin on hyvät puolensa. Luulen että suhtautumiseeni vaikutti se että asuin ankeassa asuntolassa, kävin Lahdessa parin viikon välein ja olin muutenkin vähän ikävässä ja yksinäisessä elämäntilanteessa. Helsingissä tilanteeni on aivan toinen, liikun lähinnä hauskoilla alueilla ja pääsen nauttimaan kaupungin parhaista puolista.

Blog Widget by LinkWithin