5.5.2015

Sen verran elämäni on kuitenkin muuttunut, että minulla oli hauska vappu. Vaikka olinkin väkijoukoissa ja piknikillä (2011 olin oppinut sietämään vappua). Olin aattona kavereitten kanssa lakituksessa ja mietin millaista elämäni olisi voinut olla jos olisin osallistunut opiskelijaelämään, kun siinä olisi voinut olla jotain muutakin kuin ryyppäämistä. Sitten kyllä muistin miten vaikeaa kaikki sosiaalisuus silloin oli (on nytkin välillä mutta onneksi vähemmän) ja miten ammattikorkeassa kaikki tekeminen tuntui olevan suunnilleen saunomista ja ryyppäämistä ja sellaista. Mutta huvittelen ajatuksella siitä, että olisinkin opiskellut Turussa ja asunut yhteisöllisessä Ylioppilaskylässä ja opiskellut vaikka yliopistolla jotakin ja ollut mukana sci-fi-seuroissa ja ainejärjestöissä ja mitä yliopisto-opiskelijat harrastavatkaan. Todellisuudessa olisin kyllä ollut varmasti yhtä epäsosiaalinen täälläkin ja oli Oulussakin sci-fiseuraa ja lautapelijuttuja ja yhtä vaikeaa se varmaan täälläkin olisi ollut mennä niihin mukaan.

Mutta vappu oli hauska, jopa piknik vappupäivänä ja ainoa angsti tuli siitä että minulla oli vain pikkuleipiä ja muilla vaikka mitä (niin paljon ruokaa ettei läheskään kaikki mennyt).


Muuta kivaa on esimerkiksi Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kukkivat magnoliat. Ja valkovuokot ja kevätesikot ja muut.


Toisesta yöpöydän laatikosta oli lähtenyt viilupinnoitus osittain irti niin ajattelin ettei tule kauheaa vahinkoa jos poistan sen kokonaan ja maalaan laatikon. Se on maalattu akryyliväreillä vähän läpikuultavasti, pilvet on tehty washiteipistä.

***

35-vuotiskriisiini liittyy se, että aloin huolestua terveydestäni, olen ollut viimeksi jonkinlaisessa terveystarkastuksessa joskus ehkä kymmenen vuotta sitten ja terveysvalistus on purrut niin että olin huolissani ainakin diabeteksestä. Sain yllättäen nopeasti ajan omaan terveyskeskukseeni, paljon nopeammin kuin joskus kun minulla on ollut oikea ongelma mutta siitä on kai kiittäminen sitä että tuo on opetusterveysasema. Kuulemma minun ei tarvitse huolestua diabeteksestä erityisesti, kun sitä ei meillä ole suvussakaan ja kaikki veriarvot olivat hyvät (jopa hemoglobiini, jos tulkitsen sitä oikein, aiemmin se oli aika alhainen). Sen sijaan verenpaine pitäisi mitata jossain kotioloissa, siitä en ollut osannut kauheasti huolestua mutta kai pitäisi vähän. Mutta muuten kai terve eli ilonaihe tuokin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan todella söpö lipastonlaatikko!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos!

Blog Widget by LinkWithin