15.5.2015

Sen verran olen tainnut muuttua aiemmista ajoista etten pysty kirjoittamaan enää yhtä avoimesti. Osittain sen takia että elämässäni on nykyään enemmän asioita joista ei voi kirjoittaa, ainakaan yksityiskohtaisesti, osittain tuntuu siltä että kirjoitin kaiken olennaisen aikoinaan. Se tuntuu niin tylsältä kirjoittaa niistä samoista asioista. Pelkään vieläkin melkein kaikkea (erityisesti muutosta ja maailmanloppua, muun muassa), olen edelleen/taas vailla työtä, ahdistunut sen(kin) takia ja niin kuin työttömyys ei olisi tarpeeksi ankeaa olen onnistunut hoitamaan veroasioita huonosti niin että joulu- ja tammikuussa on aivan liikaa maksettavaa. Tunnen häpeää siitä miten huonosti pidin kirjaa viime vuoden palkoistani mutta osasyynä oli sekin että kuvittelin että päätyöni loppuisi maaliskuussa, sitten kesäkuussa ja lopulta työt loppuivat oikeasti joulukuussa. Aika lailla epäonnistunut ihminen. (Ja ehkä minun olisi pitänyt lääkärintarkastuksessa muistaa mainita ahdistus eikä keskittyä outoon möykkyyn joka on ollut jalassa vuosikausia. Kuulemma siitä ei tarvitse huolestua.)

Sain kyllä vähän aikaa sitten kuulla, että kun osaan vielä ommellakin niin pärjään missä vain. Ehkä niin on, jos ei tarvitsisi tehdä muuta kuin ommella perusvaatteita suoraan kaavoista. Se on vähän huono taito muuttaa rahaksi. Siinä se kyllä auttaa, että kun nyt rahattomana tarvitsisin jotain vaatteita kesäksi niin ei tarvitse ostaa mitään (mikä on tietysti kaikin puolin hyvä juttu, ainakaan noiden vaatteiden ompeluun ei ole tarvittu orjatyötä). Ainakin jos riittää siisti musta pellavahame, outo hellemekko (käytin tätä ohjetta mutta lopputulos ei ihan sopinut ihmiselle jota muutenkin epäillään raskaana olevaksi ja muokkasin sitä aika karusti) ja kukkamekko, joka saattaa olla liian kukallinen minulle arkikäyttöön. Sitten vielä t-paitoja, onneksi hamstrasin trikoota pari vuotta sitten. Muutkin kankaat ovat löytyneet omista varastoista.

***  

Olen edistynyt vähän lukuhaasteessani (ja taidan ruveta puolikirjabloggariksi).

Yli sata vuotta vanha kirja
Kirjan idea tuntui mielenkiintoiselta, 1000-luvulla eläneen japanilaisen hovinaisen satunnaisia muistiinpanoja elämästään ja asioista, joista hän pitää ja ei pidä ja mitkä paikannimet ovat erityisen runollisia. Minulta taitaa kuitenkin puuttua jokin runollisuus kun jouduin taistelemaan päästäkseni kirjan loppuun (siihen menikin kolmisen viikkoa, muuta tietysti välissä lukiessa, ja lukuaikatauluni meni aivan sekaisin). Luin sitä osittain kuin fantasiakirjaa, kirja tapahtuu niin kaukana ajassa ja paikassa, että sitä on vaikeaa ymmärtää (vaikka kirjassa olikin hyvä selitysosio, lista henkilöistä, vaatteiden väriyhdistelmien merkityksistä, arvonimistä ja yleisistä termeistä, olen tainnut tottua liian helppoihin kirjoihin) mutta toisaalta mukana on yleismaailmallisia mielipiteitä huonosti käyttäytyvistä lapsista ja siitä miten ärsyttävää on kun vastaviestin lähetettyään muistaa jotain tärkeää mitä siihen olisi pitänyt lisätä. Ja sitten on pitkiä kuvailuja siitä, mitä ihmisillä oli päällään, miten he saapuivat vaunuillaan katsomaan uskonnollista seremoniaa ja miten esimerkiksi kaunis kuutamo on aivan haaskattu, jos se valaisee vain köyhää mökkiä. Tuntui vähän oudolta lukea englanniksi käännettyä kirjaa, mutta tätä ei ole suomennettu. Seuraavaksi sopisi hyvin kirja siitä, miten yksi lukija oli haltioitunut kirjasta niin että jätti työnsä ja matkusti Japaniin. 

Dispiriting things – A letter from provinces arrives without any accompanying. You might say the same for a letter sent from inside the capital, but this would contain plenty of things you wanted to hear about and interesting news, which makes it a very fine to receive in fact.
Luin seuraavaksi kaksi helppoa kirjaa, että pääsin taas aikatauluuni (koska se tietysti on lukemisessa tärkeintä...)

Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
Mary Marck: Yhteiskoululaisia
Äitini tutustutti minut paitsi dekkareihin ja fantasiakirjallisuuteen niin myös tyttökirjoihin. Niiden joukossa oli Mary Marckin Eeva-sarja, joka tuntui jotenkin tuntemattomammalta ja erilaiselta kuin Anni Swan ja Pikku Naisia ja Pieni runotyttö. Tämä kirja antoi minulle epärealistisen kuvan ylioppilaiden elämästä mutta on edelleen turvallinen ja hauska (poislukien luokan lihavan tytön pilkkaaminen). Eevalla on luokka, joka on äärettömän paljon interesantimpi kuin muut luokat. Hänen serkkunsa on samalla luokalla, kiltti ja rauhallinen, heidän paras ystävänsä on raisu ja taiteellinen Hertta. Ja on heillä poikatuttujakin, villimpi Harri ja pidättyväinen mutta suorastaan nero Ossi:
Hän oli usein ajatellut, että koko luokka oli lapsellinen. He eivät osanneet ajatella yhtään filosofista ajatusta, eikä ainoallakaan heistä ollut yhtenäistä maailmankatsomusta. Hänellä itsellään oli jo ollut kaksi, ja nyt joulun jälkeen hän oli melkein siirtynyt kolmanteen.

Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja 
Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä
Turvakirjoille on ehkä hyväksi, se että tietää mitä saa. Tässä päähenkilö on Leena, hänen hurja ystävänsä Elsi, luokan villein poika Tomi ja Allan pidättyväinen nero (josta käy ilmi, että toisin kuin kaikki kuvittelevat niin hän ei suinkaan vihaa kaikkia muita, ainakaan koko aikaa). Mukana tässäkin on luokan yhteisiä retkiä, hikarityttö, joka on kateellinen vilkkaalle sankarittarelle (Luokan ikävin tyttö on kirjoitettu tämän hahmon näkökulmasta), pikkusisaruksia ja väärä epäilys rikoksesta.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin