Kauneusihanteet

Pitäisi lähteä kotiin mutta en jaksa. Kirjoitan siis vielä vähän (saa nähdä miten kauan tämä innostus kestää, varmaan korkeintaan niin kauan kuin minulla ei ole kunnollisia keskustelukumppaneita).

Joskus ajattelin että ongelmani ratkeaisivat jos olisin laihempi. Koko teini-ikäni pidin itseäni lihavana ja alistuin siihen että sen ja muidenkin asioiden takia olin huonompi kuin muut. En kuitenkaan ollut edes ylipainoinen silloin, nykyään olen normaalipainon ylärajoilla (en ole kyllä punninnut ytseäni vähään aikaan ja terveellinen ruokailu on täällä vaikeampaa). En usko että pystyn tulemaan aivan laihaksi muuta kuin itseäni kiduttamalla, ruumiini on aina ollut hyvä käyttämáän kaiken ravinnon edukseen. Voin olla väärässäkin mutta uskon ruumiinrakenteeni olevan vähän tukevampi. En liiku tarpeeksi, muuta kuin hyötyliikuntaa en oikeastaan harrasta. Kävelen tai pyöräilen kauppaan ja kouluun ja muualle, satunnaisesti joogaan ja jumppaan kotona. Täällä jumppaaminen on aika hankalaa mutta aion jatkaa sitä kun palaan Suomeen. Liikun kuitenkin taatusti enemmän kuin siskoni joka on laiha. Syön suhteellisen terveellisesti, aika paljon kasviksia mutta minulla on heikkous makeaan. Viime vuosina olen oppinut hyväksymään itseni tälläisenä eikä minulla ole motivaatiota laihduttamiseen tai enempään liikuntaan, harrastan mieluummin painonhallintaa. Yritän pitää painoni alle 70 kilossa ja vyötärön alle 80 sentissä ja poikkeustapauksia lukuunottamatta ne pysyvätkin. En ole ylipainoinen, minulle ei pitäisi olla kiloistani terveyshaittaa enkä edes halua olla laiha. Silti tunnen syyllisyyttä. Jotenkin se etten edes halua olla laiha vahvistaa käsitykseni siitä etten ole ihan normaali ja yhteiskuntakelpoinen.
En usko että elämäni olisi yhtään parempaa vaikka painaisin 50 kiloa.
Tuo tuli mieleen kun erehdyin kirjoitamaan jonnekin siitä että olen tämänikäisenäkin seurustelematon ja miksi, joku neuvoi minua ystävällisesti laihduttamaan.

Minä oikeastaan pidän itsestäni. En aina pidä ulkonäöstäni tai luonteestani tai saamattomuudestani ja muusta vastaavasta mutta yleensä olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Olen usein tyytyväinen töihini. Toisaalta tunnen itseni helposti muita huonommaksi ja välillä inhoan itseäni. Onko minulla huono itsetunto? Huonommuuden tunteeni ei saa minua tuntemaan itseäni arvottomaksi, vain jotenkin poikkeavaksi. Normaalit ihmiset seurustelevat ja tekevät sitä ja tätä ja koska minä en tee niin en ole normaali. Oikeasti olen hyvinkin normaali ja tavanomainen, ulkonäöltänikin.