Onni

En ole pitkään aikaan ollut näin ahdistunut. Ahdistukseni liittyy yleensä stressiin, ja olen kyllä tällä hetkellä stressaantunut mutta en niin pahasti. Ahdistus vain ilmestyy jostakin, se on fyysinen tunne, hengittäminen on vaikeaa enkä pysty rentoutumaan. Alitajunnassani pyörii ajatuksia maailmanlopusta ja kuolemasta ja siitä miten ihmiset tuhoavat maapalloa. Olen niistä oikeastikin huolissani mutta nuo ajatukset eivät ehkä ole ahdistukseni syy. Viisi vuotta sitten kävin muutaman kerran psykologilla, hän tuntui olevan sitä mieltä että ahdistukseni johtui vanhempieni avioerosta. En voi nyt muuta tehdä kuin odottaa sen poismenoa, yleensä se ei kestä paria päivää kauempaa. Varmaan tänään ei kannata jatkaa aamulla aloittamani pelottavan kirjan lukemist. Pitää varmaan käydä kirjastossa lainaamassa jotain harmitonta.

Olen ollut aina todella onnekas. Lapsuuteni oli onnellinen ja helppo vanhempieni huonosta avioliitosta huolimatta. Vaikka en ollut koulussa suosittu oli minulla silti ystäviä eikä minua oikeastaan koulukiusattu. Minun oli helppo pärjätä koulussa tarpeeksi hyvin. Minua ei ole haukuttu päin naamaa, en ainakaan muista. Olen terve eikä minulla ole mitään elämääni rajoittavaa ongelmaa. Minulla on hyvät välit vanhempiini ja siskooni ja he ovat mukavia ja kiinnostavia ihmisiä. Minulla on jonkun verran lahjakkuutta ja taipumusta valitsemalleni alalle. Minulla on ollut mahdollisuus tehdä kiinnostavia töitä. Vanhempieni avioerokin oli hyvä asia ja pidän isäni vaimosta paljon. Ahdistuksenikin on lievää ja perheeni on tukenut minua paljon. Minulla on kyky olla onnellinen pienistä asioista. Kuvittelen olevani valoisa ihminen (ja mielelläni ajattelen sen johtuvan siitä että olen syntynyt keskipäivällä vuoden pisimpänä päivänä ja sunnuntaina).

Tällä hetkellä en kyllä tunne itseäni erityisen onnekkaaksi. Viime viikolla oli vielä kivaa.