Aikuisuus

Minun pitäisi kai olla aikuinen. En tarkoita sellaista tylsää jakkupukuaikuisuutta vaan sitä että osaisin olla kunnon ihminen ja hoitaa omat asiani. Tunnen itseni vielä nuoreksi, olen kokenut niin vähän, muissakin kuin seksiin ja seurusteluun liittyvissä asioissa. En ole ollut oikeissa töissä, olen jotenkin aina selvinnyt kesät ilman siivousta ja kitkemistä ja saanut tehdä hauskoja ja suhteellisen hyvin palkattuja juttuja. Oikeita töitä nekin tietysti olivat ja välillä todella ankeita (mitä vähemmän asiakas ymmärtää tietokoneista ja graafisen suunnittelun arkipäivästä, sitä enemmän hänen työhönsä liittyy ongelmia, tietysti).
En ole oikein saavuttanut mitään konkreettista, sellaista mitä ihmiset haluavat saavuttaa ja mitä heidän vanhempansa saavuttivat aikaisemmin, taloja ja lapsia ja työpaikkoja. Äitini sai ensimmäisen lapsensa (siis minut) 27-vuotiaana, minulla on vielä kaksi vuotta aikaa. Hän ei saanut ikinä graduaan valmiiksi ja asui keski-ikäiseksi vuokralla, nyt osa-omistaen. En tunne painetta tehdä asioita vain siksi että äitini oli tehnyt niitä minun ikäisenäni.
Mitä sitten olen saavuttanut? Yhden tutkinnon, ammatillisen kyllä mutta työttömänä olen heti eri asemassa kuin pelkät ylioppilaat (ehkä siitä saattaisi olla jotain hyötyä työnhaussakin, epäilen). Parisenkymmentä kirjankantta ja pari kirjan taittoa (suhteilla hankittuja ja osa nolostuttavan huonoja mutta työnätteinä hyödyllisiä). Olen oppinut asumaan yksin ja maksamaan laskut ja suunnilleen pysymään budjetissa. Olen pystynyt asumaan ulkomailla kuukausia ja asumaan suuren joukon kanssa. Olen onnistunut säilyttämään muutamia ystäviä. Olen äänestänyt kaikissa mahdollisissa vaaleissa. Jotkut huonekasvini ovat eläneet kauemmin kuin vuoden. Opettajani yleensä pitävät minusta.
Eipä minulla muita saavutuksia taida olla.



Kun pääsin kotiin minua alkoi hävettää eilisen toinen kirjoitus mutta on kai tärkeää ajatella itsestään positiivisesti. Ja minulla oli kaunis olo. Ei sillä ole väliä vaikka olisi kuinka paljon minua kauniimpia ihmisiä.
Toisaalta mitä väliä ulkonäöllä on? Enemmän nautintoa minulle tuottavat ne hetket kun onnistun tekemään jotain todella hienoa kuin ne satunnaiset hetket jolloin pidän siitä miltä näytän.