Yksi minäni on asiallinen ja vaikuttaa siltä että on perillä asioista ja tietää kaikki tärkeät koulujutut.
Toinen minäni pytyy pitämään esitelmän huonosti osaamallaan kielellä suurimmaksi osaksi improvisoiden ja ilman että vaikuttaa hermostuneelta.
Yksi minä pystyy puhumaan melkein tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka mistä, jos he eivät ole liian trendikkäitä tai muuten pelottavia.
Yksi minä on kaikesta huolimatta tiukkapipoinen ja vanhanaikainen ja haluaii olla kapinallinen.
Yksi minä ei normaalisti pidä myyntityöstä mutta kerran vuodessa yrittää myydä kirjoja ja hymyillä paljon.
Yksi minä oli pienenä Pikku-Myyn sukulainen ja edelleen voimakastahtoinen. Hän on usein piilossa.
Elämäni on perustunut paljon sille etten ole samanlainen kuin ne normaalit nuoret. En varsinaisesti vihannut heitä mutta en rakastanutkaan enkä taatusti suvainnut. Kaikki mitä he tekivät oli väärin, muuten minä itse olisin ollut väärässä. Onneksi olen nykyään rennompi ja toivottavasti suvaitsevaisempi, olen oppinut ettei kaikki ole mustavalkoist ja että asioita voi tehdä useammallakin tavalla ilman että vain yksi niistä olisi oikea. Opin tuon nolostuttavan myöhään, oikeastaan vasta kun tajusin että kaikilla ihmisillä on ongelmia ja ettei se että on laiha ja kaunis ja rikas takaa onnellisuutta. Koko lapsuuteni yksi serkuistani oli täydellinen prinsessa, enkä minä tietenkään pitänyt hänestä. Myöhemmin opin että hänen ongelmansa olivat moninkertaisesti omiani pahempia. En haluaisi vaihtaa elämää hänenkään kanssaan.
24.6.2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti