Romantiikka

Pelkään että minulla on epärealistinen kuva rakkaudesta. En kuvittele että se olisi ikuista auringonpaistetta ja autuutta mutta pohjimmaltani ajattelen että rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tekevät ihmisen onnelliseksi. Ja että jos rakastaa pitää olla toisen kanssa. Minä en tiedä kykenisinkö siihen. Asun mieluiten yksin ja tarvitsen paljon omaa aikaa. En tiedä olenko kykenevä rakastamaan. Olen itsekeskeinen ja tulen ärtyneeksi jos minun pitää olla rakkaittenkin ihmisten kanssa pidempään. Onko perinteisessä parisuhdemallissa mitäan järkeä?


On oikeastaan huvittavaa että asun tällä hetkellä miehen kanssa. Tarkemmin sanottuna kuuden miehen kanssa. Ja kolmen naisen. Jaan kylpyhuoneen ja vessan kahden miehen (ja yhden naisen) kanssa ja se on yllättävän helppoa, huolimatta siitä että suihkun ovea ei saa lukkoon ja muista vastaavista jutuista. Tälläinen miesten kanssa asuminen onnistuu lähinnä koska saattaa mennä päiviä etten näe heitä ja koska meillä on siivooja. En tiedä tuleeko paikallisista joustavampia ja realistisempia kun he asuvat tälläisissä asuntoloissa. Voisi olla hyödyllistä Suomessakin mutta on vaikeaa kuvitella että kukaan suostuisi asumaan kymmenen ihmisen solussa.