1.6.2005

Sain oudon roskapostin otsikolla But Tucker said he started getting nervous when the accuser and his brother and sister began referring to him as the brother and telling them they how much they loved him. Ehkä he yrittävät oudolla otsikolla houkutella ihmisiä lukemaan viestin, ei tehonnut minuun. Kerran kyllä sorruin lukemaan oudon viestin, se käsitteli jotain hämärää matemaattista teoriaa ja käsittääkseni siinä ei myyty mitään. En huomannut lukemisen jälkeen mitään huonoja vaikutuksia koneeseeni, mutta ehkä ne ovat piilossa. Kuka lähettää tieteellistä roskapostia?


Olen pitänyt itseäni feministinä niin kauan kuin olen tajunnut mitä se suunnilleen tarkoittaa. On hyvin mahdollista etten ole tajunnut sen syvintä merkitystä, en ole lukenut feministisiä tekstejä. Olen vain ajatellut että tasa-arvo on ihan hyvä juttu ja että naisten asemassa on vielä parannettavaa, niin kuin onkin. Viime aikoina olen vain tajunnut että oikeastaan miestenkin asemassa on parannettavaa ja yhteiskunnan miehille antama malli ei sekään ole terveellinen.
Joka tapauksessa pidän itseäni feministinä. En aio alkaa taistelemaan miesten oikeuksien puolesta, lähinnä koska minusta ei ole taistelijaksi ja koska miehet varmasti pystyvä siihen itsekin. Minä haluaisin maailman jossa sukupuolella ei olisi väliä ammatin tai arvostuksen kannalta. Kotitöiden jakaminen tuntuu minusta itsestäänselvältä. En pidä kotitöistä ja jos joskus satun elämään miehen kanssa en taatusti halua niitä yksin tehdä (tämänkin takia minun syytä välttää dominoivia miehiä koska en kuitenkaan osaisi pitää puoliani). Oikeastaan minun piti kirjoittaa siitä että kukaan ei kertonut minulle etta feministien pitäisi vihata miehiä. Viime aikoina olen törmännyt siihen että kaikki feministit mielletään miesvihaajiksi, uskon että on olemassa kauheita ja inhottavia feministejä mutta varmasti myös fiksuja ja mukavia. Vai pitääkö olla fanaatikko että voi sanoa olevansa feministi? Minusta miesten vihaaminen heidän sukupuolensa perusteella tuntuu yhtä fiksulta kuin se että vihaisin kaikkia kristittyjä koska olen tavannut muutaman idiootin. Ehkä pidän heitä vähän outoina mutta se ei ole syy vhaamiseen. Jonkun ihmisjoukon vihaaminen tuntuu muutenkin aika sairaalta, jos ainoa syy on sukupuoli tai ihonväri tai vastaava. Vaikka se tuntuukin olevan muodikasta nykyään kieltäydyn vihaamasta muslimeja heidän uskontonsa vuoksi. Tai edes amerikkalaisia. Varmasti on ryhmiä joita voi vihata, kuten vaikka sarjamurhaajat mutta jotenkin miehet ovat vähän eri asia. Olen yrittänyt miettiä olenko tuntenut enemmän inhottavia miehiä vai naisia mutta se on vaikeaa. Sain kaivettua esiin viisi miestä (naapurinmies joka paheksui kaikkea ja kayttäytyi huonosti, yläasteen koulukiusaaja, muutama muu) ja kolme naista (entinen ystävä, muutama muu) joiden käytös on tuntunut todella törkeältä. Niin noloa kuin se onkin, minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin tai todella petetty tai jätetty tai pahoinpidelty. Minulle ei ole muodostunut mitään syytä vihata ihmisiä. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä on ihan mukavia enkä voi sanoa vihaavani niitä idioottejakaan. Voikohan alkaa miehiä vihaavaksifeministiksi ilman mitään erityistä syytä?

Minä olen selvästi ATN, vaikken olekaan sellainen kuin ATM:ien listat väittävät. Selvästi on kyse samasta asiasta kuin mistä he kärsivät, miehet väittävät etsivänsä muuta kuin mitä he oikeasti etsivät. Todisteeni: joskus teini-iässä olimme juhannuksena kaverien kanssa tanssilavalla. Vain vaaleahiuksista ystävääni tultiin hakemaan. Kun olen ollut baarissa juttelemaan on tullut vain entinen koulukaveri (joka oletettavasti ei ollut minusta kiinnostunut, ehkä ystävästäni) ja ulkomaalainen mies joka oli loukkaantunut siitä että olin väsynyt enkä halunnut puhua hänelle. Olin pari kertaa festareilla ja kukaan ei tullut puhumaan minulle. Ala-asteen diskoissakaan kukaan ei halunnut tanssia kanssani (syy saattoi olla kyllä siinäkin että olin suurinta osaa pojista pidempi). Olen selvä ATN. Sillä ei tietysti ole mitään väliä että vietin suurimman osan elämästäni yksin kotona ja vältin katsomasta ihmisiä silmiin ja jos joku olisikin puhunut minulle olisin painkoinut ja ollut varma että hän oli murhaajaraiskaaja.
Oikeastaan olisi ollut todellinen ihme jos olisin onnistunut seurustelemaan. Ja on oikeastaan hyvä asia etten ole seurustellut opintojeni aikana, olen ollut vapaa muuttamaan toiselle puolelle maata opiskelemaan toisin kuin siskoni joka on sidottu miehensä asuinpaikkakunnan läheisyyteen. Olin myös vapaa lähtemään vaihto-opiskelemaan ja tekemään mitä haluan. En tiedä osaisinko sopeutua siihen että valinnoissa pitää ottaa toinenkin ihminen huomioon.

Ilmeisesti kaikki suomalaiset naiset myös rakastavat ulkomaalaisia miehiä, huolimatta siitä minkälaisia he ovat. Minä olen elänyt suojattua elämää ja ainoa Suomessa asuva ulkomaalainen tuttuni on venäläinen nainen eikä hänkään ole enempää kuin koulukaveri joten minulla ei ole juuri kokemuksia ulkomaalaisista. Sen voin kyllä sanoa etten etsisi seurustelukumppania vain hänen kansallisuutensa perusteella, se tuntuu samalta kuin jos haluasi seurustella vain punahiuksisten kanssa. Luulisi olevan tylsää jos ulkonäkö on ainoa kriteeri, se että on punahiuksinen ei takaa että on kiinnostava. Minä olin jossain vaiheessa innostunut Walesista mutta netissä kohtaamani walesilaiset miehet eivät tehneet erityisen suurta vaikutusta enkä taatusti olisi halunnut seurustella heidän kanssaan vain aksenttinsa takia. Minä en sano etten voisi rakastua ulkomaalaiseen mieheen, mistä sitä tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu mutta minusta tuntuu todennäköisemmältä että rakastuisin suomalaiseen mieheen, jo kielenkin takia. Olen täällä asuessani huomannut miten hankalaa on elää vieraalla kielellä. Muuten kansallisuudella ei luulisi olevan väliä, paitsi ehkä avioerotilanteessa jos lapsia tai jos kumpikin haluaisi asua kotimaassaan. Ulkomaalaiset miehet kuuluvat pelottavien asioiden listalle, pelkään etten ymmärrä mitä he sanovat tai etteivät he ymmärrä minua. Sama ongelma on tietysti ulkomaalaisten naistenkin kanssa mutta miehet ovat aina pelottavampia. (minua hävettää tunnustaa että vähän pelkään kehitysvammaisiakin tuosta samasta syystä)

Kun oli 19-vuotias minulla oli sähköpostisuhde englantilaiseen mieheen. Tai ei se mikään suhde ollut, enemmän ystävätyyppistä kirjeenvaihtoa. Olin jossain vaiheessa vähän ihastunut mieheen mutta nyt olen todella iloinen ettei siitäkään tullut mitään sen kummempaa, varsinkin kun mies oli minua yli kymmenen vuotta vanhempi. Jossain vaiheessa hän (kuten muutkin) lopetti kirjoittamisen ja minä olin varma että syy oli minussa. Hän tuntui fiksulta ja hauskalta ja oli kiinnostunut vähän samantyyppisistä asioista kuin minä, jälkikäteen hänen paras puolensa oli se että hän asui niin kaukana. Hän otti minuun yllättäen yhteyttä vuoden tai parin jälkeen. En tiedä oliko hän muuttunut vai minä, todennäköisesti minä olin aikuistunut mutta jotenkin fiksu mies oli muuttunut suunnattoman lapselliseksi (olen varmasti turhan ennakkoluuloinen mutta en pysty suhtautumaan vakavasti ihmiseen joka lisää kolme huutomerkkiä jokaisen lauseen perään) ja taisi lähinnä kirjoittaa autostaan. Vaikka hän olikin muuttunut idiootiksi olin iloinen että hán kirjoitti, minun ei tarvinnut enää syyttää itseäni.

4 kommenttia:

pk_k kirjoitti...

Ääripäät korostuu tämän päivän mielipiteissä. Pitää olla joko puolesta tai sitten on vastaan. Ei voi olla siltä väliltä tai ilman mielipidettä. Kärjekkäitä mielipiteitä esittävät tahtovat olla myös eniten esillä. Ehkä he haluavat vain julkisuutta, eikä itse viesti ole niin tärkeä. Tai sitten se voi olla naamioitu jonkin ismin alle esim. feminismiksi vaikka tosiasiassa on miesvihaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä en pidä minkäänlaisista fanaatikoista, mielestäni heidän keinoillaan ei saa maailmaa muutettua. Tai ainakaan suuria massoja heidän puolelleen.
Fanaatikot ovat pelottavia.

Ja minua ärsyttää asiat joiden puolella pitää olla tai ehdottomasti niitä vastaan. Yritän olla muodostamatta mitään mielipidettä kirjoista joita pidä vihata tai ihannoida. Minussa elää vieläkin teini-ikäinen joka inhosi muotia, jos minun on aivan pakko lukea joku kirja tai nähdä elokuva että pysyisin trendeissä mukana, jätän yleensä sen väliin.
Da Vinci -koodi ei kiinnosta minua.

tpjs kirjoitti...

Hyvä huomio tuo, että sekä miesten että naisten asemassa on parantamisen varaa. Loppujen lopuksi ihmisen asema yhteiskunnassa on aika rajallisesti kiinni sukupuolesta. Opiskelijana tai pätkätöissä kituuttavalla miehellä ei mene keskimäärin sen paremmin kuin vastaavassa tilanteessa olevalla naisellakaan.

Päättäjissä ja johtajissa on toki enemmistö miehiä, mutta he ovat silti häviävän pieni osa koko miessukupuolesta. Eikä maailma todennäköisesti muuttuisi mihinkään suuntaan, vaikka kaikki miesjohtajat korvattaisiin naisilla, sillä valta ja raha vaikuttavat ihmisiin ylipäätään aika samalla tavalla. Aina on ollut pieni hyväosainen vähemmistö, joka polkee enemmistöä rotuun, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta.

Jos tosissaan tasa-arvoon pyrkii, on aika outo lähtökohta vaatia jollekin (yleensä omalle) ihmisryhmälle etuja muiden kustannuksella. Niin simppeli asia ja niin vaikea ymmärtää. :)

Peter kirjoitti...

En minäkään ole tavannut 'pahoja' feministejä, mutta se mikä yhdistää kaikkia tuntemiani feministiksi tunnustautuvia naisia on, että he ovat täysin sokeita miesten kokemille epäkohdille. Jos yrittää hienovaraisesti esittää hieman toisenlaista näkökulmaa keskustelu loppuu yleensä siihen paikkaan.

Olen tasa-arvon kannattaja. En oikein ymmärrä minkä takia naisten pitää väen vängällä sekoittaa tasa-arvo johonkin feminismin kaltaiseen sekasotkuun.

Blog Widget by LinkWithin