Vielä yksi pieni

Muutman linkin kautta päädyin kirjoitukseen jonka mukaan aikainen puberteetti katkaisee älyllisen kehityksen ja tekee varsinkin tytöistä vain pojista kiinnostuneita kouluttamattomia bimboja. Hauskaa havaita olevansa poikkeus. Älyni puutteista huolimatta olen päässyt korkeakouluun (uskon että olisin päässyt johonkin yliopistoonkin jos minua olisi kiinnostanut ja jos en olisi ollut kovin nirso), olen onnistunut välttämään miessuhteet ja pitämään hormonini kurissa. Olen kyllä nyt vähän katkera, jos kuukautiseni olivat alkaneet muutamaa vuotta myöhemmin olisi minusta ehkä tullut teoreettisempi ja kiinnostuneempi kaikenlaisista asioista. Minä haluaisin lukea kirjoja tähtitieteestä ja kulttuurihistoriasta ja eläimistä ja kivikaudesta mutta en saa aikaiseksi. Sain sentään luettua todella kiinnostavan kirjan väriaineiden historiasta viime vuonna (Victoria Finlay: Värimatka tai jotain vastaavaa). Ei olisi uskonut että siihen liittyisi niin paljon väkivaltaa ja outoja asioita.
(toinen varhain kehittynyt tyttö luokaltani taitaa kyllä nykyään olla työton ja kouluttamaton yh-äiti).

Minä ärsyttää kiltin tytön stereotyyppi. Kiltti tyttö ei ole oikeastaan älykäs, hän on vain tunnollinen ja miellyttää opettajiaan ja opiskelee ahkerasti, ja niin menestyy koulussa.
Minä selvisin koulusta lähinnä hyvän muistini avulla. En ole ikinä jaksanut lukea koekirjoja useampaan kertaan (siihen olisi tainnut kaatua yliopistourani, varsinkin kun muistini on huonontunut). Eipä minulla mitään huippuhyviä arvosanoja ollut, kaikkien aineiden keskiarvo oli jotain kahdeksan ja puolen luokkaa. Musiikki ja liikunta laskivat sitä.